Villa Inkeri 

Valoa Inkerin vanhuksille! 

Näpäytä kuvaa, saat suuren.

Kansikuva: Tuula Nickberg-Kinnarinen

- Humanitaarisen avunjärjestö. joka on rekisteröity sekä Suomessa 
että Venäjällä. 

• Vanhusten ja vammaisten auttaminen inkeriläisten asuma-alueilla Venäjällä.

• Palvelukeskusten rakennuttaminen ja niiden toiminnan tukeminen
• Käynnistetyn kotipalvelutyön laajentaminen.
• Vanhojen asuintalojen remontointi.

• Jäsenmaksut, lahjoitukset, keräykset, arpajaiset, konsertit, tempaukset yms.
• Yhdistyksellä on suositut kirpputorikaupat Kupanitsassa ja Volosovassa.
• Keräystavarain vastaanotto ja myös kirpputorikauppa Riihimäellä. Tavarat kuljetetaan Inkerinmaalle yhdistyksen omilla pakettiautoilla.
• Kaikenlaisia käyttö- ja taloustavaroita sekä koneita ja laitteita otetaan vastaan ja kaiken myynnin tuotto käytetään lyhentämättömänä palvelutyöhön.
• Rahaa hankittu Inkerinmaalla maataloustuotannolla (viljeltynä noin 40 ha.) 
• Taikootyöllä säästetään merkittävä osa markoista ja ruplista! 

• Kotipalvelutyö aloitettiin 1.6.1994 Kupanitsassa. Ensimmäinen palvelukeskus, ns. Paronintalo avattiin 19.8.1994 Kupanitsan seurakunnan Kikerinossa (Kikkerissä). Se antoi mahdollisuudet kuntouttaa ja hoitaa kerralla 10 - 15 vanhusta. 
• Toinen palvelukoti vihittiin Kikkerissä tarkoitukseensa 9.8.1997 Suomen eduskunnan puhemiehen Riitta Uosukaisen kunnioittaessa tilaisuutta läsnäolollaan. Molempien palvelukeskuksien työt ulottuvat laajalle ympäristöön yhdistyksen kolmen auton turvin. 

• Syksyllä 1998 aloitettiin "kotipartiointi" käymällä säännöllisesti vanhusten luona viemässä heille ruokaa ja lääkkeitä sekä hoitamalla samalla mökin siivous ja lämmitys.

Aapo Aho: Suomi-äidin surunlapsi (kirjoitettu vuosikymmeniä sitten)

Vain yksi nöyrä, harras toivomus on Inkerillä Suomi-äitiin nähden ettei.se luopuis surunlapsestaan, ei unohtaisi sitä rajan tähden ei luuta luustaan, lihaa lihastaan se kieltäis, ei luotaan kauas työntäis vaan lähentäis ja pitäis omanaan ja lapsenoikeudet sille myöntäis. 

Sen jälkeen kun presidentti Mauno Koivisto antoi inkerinsuomalaisille paluumuuttajan statuksen, Suomeen on siirtynyt jo noin 17.000 inkeriläistä, ja muuttoa odottaa vieläkin noin 1.000 henkilöä vuosittain.

Nuoret ja työkykyiset ovat olleet innokkaimpia muuttamaan kun taas vanhukset ja muuttoon kyvyttömät ovat jääneet yksin pieniin ja huonokuntoisiin asuntoihin tai taloihinsa. Viemäreitä ja vesijohtoja ei yleensä ole, vesi on kannettava kaukaa, puita on vaikea saada ja vanhukset ovat lähes kykenemättömiä niitä pilkkomaan. Ikä ja raskaan elämän tuomat vaikeudet lisäävät ongelmia.

Yksinäiset vanhukset ovat useimmiten naisia sillä sodat ja Stalinin aikaiset karkotukset ovat vieneet useimmat miehet. Villa Inkeri-yhdistys pyrkii auttamaan vanhuksia, rakennuttamaan Inkerinmaalle palvelukoteja sekä käynnistämään kotipalvelutyön eri paikkakunnilla.

Ensimmäinen palvelukoti avattiin viime vuosisadalta peräisin olevassa entisessä aatelistalossa ("Paronintalo") elokuussa 1994 Kupanitsan Kikerinossa, Pietarista noin 50 km Viron suuntaan.

Noin 50:n kylän alueella, n. 100 km:n säteellä Kikerinosta on kartoitettu vanhusten ongelmia ja yhdistyksen rinnalla ovat työtä tehneet mm. Vantaan, Hämeenlinnan ja Lappeenrannan terveydenhuoltoalan oppilaitosten oppilaat. Tämä työ on kokonaan tehty talkootyönä. Venäjän sosiaaliviranomaiset ovat vastanneet palvelukotien 12-henkisen henkilökunnan paikkauksesta mutta Villa Inkeri ry tukee toimintaa jatkuvasti taloudellisesti, vastaten talon hallinnasta ja toiminnasta.

Suomalaiset yhteisöt mm. Raha-automaattiyhdistys, Pohjola, Yle/Sävellahja, Ilmajoen musiikkijuhlat,Tulikivi, Gummerus, Pirkka-lehti ja K-Kauppiasiiitto ovat tukeneet tätä työtä, josta Villa Inkeri-yhdistys on syvästi kiitollinen.

Talkootyön ja lahjoitusten lisäksi on tärkeä keräystapa ollut Suomesta vietyjen tavaroiden kirpputorimyynti, joka on keskittynyt Volosovon ja Koipinon kaupunkeihin sekä Kupanitsaan ja Riihimäelle.

Seuraava tavoite on kolmas palvelukoti, jossa tulee olemaan myös

kuntoutuspaikkoja. RAY:N osuus on noin 80 % ja yhdistyksen tulee kerätä loput.

Kolmas palvelukoti tulee sijaitsemaan edellisten palvelutalojen lähettyvillä.

• humanitarian Help Organization 

• to help elderly and handicapped people in the Inkeri area, close to St. Petersburg, Russia 

• to provide service centers and a network to support their activities
• to take care of home services in Inkeri 

• through memberships, donations, coiiections, lotteries, concerts and happenings 
• the society has charity shops in Kupanitsa and Volosova (Inkeri) and a collection center with a charity shop in Riihimäki (Finland) 

• The first service house was opened on August 19, 1994 in the parish of Kupanitsa (village of Kikerino). ln the beginning this enabled the rehabilition and care of 10 - 15 elderly peopie at a time. At the moment the number of patients is higher due to the new, larger Services House (at the same yard as the first one), which had a Grand Opening on August 9, 1997. The home service was started on June 1, 1994 in Kupanitsa and the work has already extended to a vast area in the surroundings.
• The latest achievement: farming in Inkeri!

• recent surveys have shown that the need for mentai and physical help among the elderly people is great in Inkeri: the average age is very high and many of them are living in very poor conditions. 

Raija Juvonen. tel. + 358-19-736 875 or GSM + 358-400-108 876 

Seija Lamberg, tel. +358 19- 730 6051 home 

Yksi - ja meitä suomalaisia puhutteleva - on inkeriläisten kohtalo. Vielä vuosisadan alussa Nevajoen molemmin puolin Suomenlahden ja Laatokan välissä eli yli 160.000 suomea puhuvaa inkeriläistä, vaurasta ja työteliästä väkeä. Vaikka he eivät muodostaneetkaan itsenäistä valtiota, heillä oli oma uskonto, kieli, kulttuuri, maa. Nyt inkeriläisiä on alueella muutamia kymmeniä tuhansia. Ja hekin ovat valtaosin vanhoja ja maattomia, nuoremmat jopa äidinkielensä unohtaneita. 

1600-luvun alkupuolella Inkerinmaa joutui Ruotsin kruunun alle Stolbovan rauhan jälkeen. Ruotsin etujen mukaista oli asuttaa maa suomalaisilla ja etenkin luterilaisilla turvaksi venäläisiä vastaan. Suuri Pohjan sota heitti inkeriläiset jälleen Venäjän vallan alle. Ja nyt, lopullisesti, alettiin rakentaa 1700-luvun alussa uutta pääkaupunkia Pietaria. 

Uuden kaupungin läheisyys tarjosi inkeriläisille lisäansioita, kartanoita rakennettiin, mutta talonpojat joutuivat maaorjuuteen. Vallankumouksen jälkeen Inkeri pyrki itsenäistymään, epäonnistui ja 5000 inkeriläistä pakeni Suomeen. 

Tarton rauhan jälkeen alkoi venäläistäminen, suomen kielinen opetus kiellettiin, kirkot suljettiin, varakkaampi väki kuljetettiin Siperiaan. 1930-luvun vanojen jälkeen kolmannes inkeriläisistä oli karkotettu kotiseudultaan. 

Sota-aikana, Saksan miehityksen aikana inkeriläisistä yli 60.000 tuotiin Suomeen, välirauhan jälkeen 55.000 palautettiin takaisin Neuvostoliittoon. Vasta Stalinin kuoleman jälkeen saivat karkotetut palata kotiseuduilleen, joissa vieraat olivat asuttaneet heidän talonsa. 

Alkoi aika, jota Helena Miettinen nimittää kirjaan Maaton kansa 40:n vuoden hiljaisuudeksi.