Pihlanto Pekka 
Turvallisuuspolitiikka on arka asia vieläkin

• Poliitikot ja virkamiehet välttävät selkeitä kannanottoja 
• Venäjän asenteet ja Putin 
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Poliitikot ja virkamiehet välttävät selkeitä kannanottoja 

Maamme turvallisuuspoliittisen keskustelun perusasetelma näyttää olevan se, että virallinen kanta on liittoutumattomuus ja kansalaisten selkeä enemmistö vastustaa liittymistä Natoon. Puolustusvoimia ollaan kuitenkin teknisessä mielessä edelleen kehittämässä yhteensopivaksi Naton järjestelmien kanssa. Ilmeisesti osittain siitä syystä, että tasavallan presidentti on haluton liputtamaan edes turvallisuuspoliittisen tilanteen muutoksia kartoittavan keskustelun puolesta, useimmat johtavista poliitikoista ja puolustusvoimien edustajat ovat erittäin varovaisia puheissaan. Pääministeri edustaa periaatteessa liittoutumiselle lievästi myönteistä kantaa, mikä tosin on näkynyt vasta keskusteluluvan myöntämisessä. 

Poliitikkojen ja virkamiesten kädet ovat siis sidotut, ja toisaalta he ilmeisesti haluavat myös välttää selviä kannanottoja, joista olisi vaikea poiketa tilanteen mahdollisesti muuttuessa. Liittoutumiskysymys onkin tässä tilanteessa ollut helppo siirtää seuraavaan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon tarkistamiseen, ja vakuuttaa tilanteen olevan kaikin puolin ennallaan. Nykyisenä "avoimen keskustelun" aikakautena tämä arkailu herättää tiettyä hämmennystä. 

Poliittisesti suhteellisen riippumattomat asiantuntijat voivat kuitenkin olla avoimempia ja eräät heistä edustavatkin liittoutumista varovaisesti ymmärtävää näkemystä. Useissa tapauksissa perustelut tulevat uusista asetelmista: Venäjän asenne on lientynyt, joten se ei muodosta enää turvallisuuspoliittista uhkaa, mutta ei myöskään olisi ehdoton este liittoutumiselle. Liittoutumisen varsinaisena perusteluna asiantuntijat näkevätkin tarpeen osallistua täysipainoisesti EU:n nopeasti kehittyvään puolustusyhteistyöhön - halun päästä mukaan niihin pöytiin, joissa päätöksiä tehdään. Tämä on huomion arvoinen näkemys varsinkin nyt, kun EU:ssa on alkanut esiintyä jakautumista kahden kerroksen väkeen. 

Venäjän asenteet ja Putin. Venäjän asenteet ovat paljolti presidentti Vladimir Putinin ansiosta todellakin muuttuneet, mutta sikäläisten poliitikkojen ja kansan enemmistön ajattelutavat eivät näytä seuranneen mukana. On oletettu, että Putinin länsisuuntaus olisi seurausta tarkoituksesta saada Venäjän taloutta kohennetuksi lännen avulla. Suomen ja kaikkien muidenkin länsimaiden etu tietysti olisi, että Putin pysyisi vallassa ja hänen linjansa jatkuisi mahdollisimman pitkään. Aina on kuitenkin olemassa myös toisenlaisen kehityskulun mahdollisuus. Joka tapauksessa hyvä naapuruuspolitiikka olisi pitkällä aikavälillä nykyistä tasavertaisemmalla pohjalla, mikäli Suomella olisi liittoutumisen ansiosta kaikkia tilanteita ajatellen aidosti uskottava puolustus. 

Ymmärrettävää ja hyväksyttävääkin on, että maamme poliittiset ja ulkopoliittiset toimijat jättävät tällaiset näkymät mainitsematta, sillä ei ole viisasta maalata pirua seinälle. Samalla tavoin vaiettiin turvallisuuspoliittisesta näkökohdasta EU-päätöstä perusteltaessa. Pitkän aikavälin päätöksiä valmisteltaessa ei ole kuitenkaan mielekästä tuijottaa pelkästään kulloinkin "muodissa" oleviin käsityksiin tulevaisuudesta, vaikka ne tuntuisivat miellyttäviltä, sillä ne saattavat osoittautua lyhytkestoisiksi. 

Pekka Pihlanto 
professori 
Turun kauppakorkeakoulu

Palautetta 

Lähetä palautetta!