|
Laskentatoimessa
on harvoin kiinnitetty huomiota laskentainformaation tuottajaan tai käyttäjään.
Sen sijaan on keskitytty laskelmiin ja järjestelmiin. Korkeintaan
on ajateltu, että päätöksentekijä reagoi mekaanisesti
ärsykkeisiin. Tätä huomattavasti realistisempi käsitys
ihmisestä on niillä neurobiologeilla ja kognitiotutkijoilla,
jotka vertaavat ihmisen aivojen ja tajunnan toimintaa teatteriin. Teatterimetafora
antaa ainakin aavistuksen siitä, millä tavalla suunnattoman monimutkaiset
ihmisaivot tuottavat tietoisuuden, jota ilman emme voi perehtyä esimerkiksi
tilinpäätöstietoihin.
Teatterimetaforan ydin on tietoisuuden näyttämö eli ihmisen
työmuisti. Näyttämöä pyyhkivään "tietoisuuden
valokeilaan" ilmestyy "näyttelijöitä" muutama kerrallaan.
Valokeilassa olevat näyttelijät ovat ajatuksia, joita me kulloinkin
tiedostamme itsellämme olevan. Kuten oikeassa teatterissakin, vain
pieni osa esitykseen vaikuttavasta kokonaisuudesta tulee "spottivalon"
piiriin. Valokeilaan pääsystä kilpailevia näyttelijöitä
ovat mm. ulkomaailmasta aistien välityksellä muodostuvat havainnot.
Ne voivat koskea juuri vaikkapa tilinpäätöstä tai budjettia.
Näyttelijöitä ovat myös "sielun silmin" nähtävät
kuvat ja "sielun korvin" kuultavat sisäiset keskustelut. Tilinpäätösinformaatiota
tarkasteltaessa tai vaikkapa budjettipalaverissa toimittaessa turvaudutaan
usein tällaiseen visualisointiin: me ajattelemme ja pohdimme asioita
mielessämme, tietoisuutemme valokeilassa. Kaikki muu teatterissa onkin
tiedostamatonta - mukaan luettuna yleisö. Yleisö käsittää
muistin mittaamattomat tietovarastot. Ohjaaja, vuorosanat ja kuli ssit
- eli toiminnan konteksti - määräävät, miten valokeilaan
pääsevät näyttelijät esittävät roolinsa.
Vuorosanat ja kulissit tarkoittavat kaikkea sitä aivojemme varastoimaa
taustatietoa, joka vaikuttaa tietoiseen kokemukseemme.
Esimerkiksi tuloslaskelmaa koskevaa näköhavaintoa edustava
näyttelijä voi käynnistää yleisön keskuudessa
havainnon kohteen tunnistamis- ja kielellisen analyysiprosessin. Näiden
ansiosta tiedämme mitä meidän tulee etsiä laskelmasta
ja miten reagoida siihen. Kaikki tämä tarjoutuu yleisön
joukosta valmiina reaktiovaihtoehtoina ilman, että meidän tarvitsee
niitä tietoisesti pohtia.
Vaikuttaako mielikuvitukselliselta? Kaikilla näillä teatterikäsitteillä
on eri puolilla aivoja sijaitsevat vastintoimintonsa, joiden olemassaolo
on ainakin jollakin tarkkuudella tieteellisesti todennettu. Tasetta katsellessamme
aivoissamme tapahtuu sellaista, mitä teatterimetafora kuvaa ohjaajan,
näyttelijöiden, yleisön, vuorosanojen ja kulissien yhteistoiminnan
avulla. Sen sijaan tutkijatkaan eivät pysty selittämään,
miten teatteriesitys eli tietoinen kokemus kaikkien näiden tahojen
yhteisvaikutuksesta syntyy. Jokainen meistä pystyy seuraamaan henkilökohtaisen
teatterinsa näyttelijöiden esitystä, mutta valokeilan ulkopuolinen
toiminta jää piiloon. On hyödyllistä ymmärtää,
että siellä jossakin muutkin toimijat ja kulissit ovat ja vaikuttavat
siihen, mitä me koemme teatterimme näyttämöllä.
Pystymme osittain vaikuttamaan näytelmän kulkuun suuntaamalla
tarkkaavaisuuttamme ja keskittymällä ajattelemaan tiettyjä
asioita, mutta tiedostamattomat prosessit puuttuvat peliin huomaamattamme.
Jokaisen yksilön henkilökohtainen teatteri on erilainen. Siten
samat näyttelijät - esimerkiksi tietty tilinpäätösinformaatio
- ei synnytä työtoverimme teatterissa samanlaista näytelmää
kuin itsellämme, sillä ohjaajat, yleisöt ja teatterin rekvisiitta
ovat kaikilla erilaisia. Neuvottelussa osapuolet saattavat kuitenkin lopulta
päätyä kokemaan samojen näyttelijöiden tuottaman
näytelmän suunnilleen samalla tavalla eli päätyä
yhteisesti hyväksyttyyn lopputulokseen.
Pekka Pihlanto Professori TURUN KAUPPAKORKEAKOULU Laskentatoimen laitos
|
o AJK kotisivu