|
Julkaistu Suomen Kuvalehdessä no 4, 24.1.2003
Lehtinen puolustaa väitöskirjaansa todeten, että se jakaa lukijat vanhan poliittisen värikartan mukaisesti. Hän sanoo tulleensa Juhani Suomen kanssa joistakin asioista aivan erilaisiin johtopäätöksiin, vaikka kumpikin nojasi osittain samoihin asiakirjoihin.
Tulkitsevaa tutkimusta harrastaneelle ei ole yllättävää, että tutkijoiden tulkinnat vaihtelevat heidän lähtökohtiensa mukaisesti - samoin lukijoiden.
Ymmärtääkseni Lehtisen väitöskirja on arvosanansa veroinen. Hän esittää perustellusti uuden tulkinnan Urho Kekkosesta ja tämän suhteista Sdp:hen. Kekkosen ajasta saamani kokemus vastaa selvästi paremmin Lehtisen kuin Suomen esittämää. Suomen ihannoitu kekkoskuva itse asiassa hämmästytti minua, mutta Lehtisen väitöskirjan luettuani päätelmäni oli: tuollaiselta se silloin ulkopuolisesta vaikutti, vaikka läheskään kaikkea ei tiedetty.
Tutkimus jatkuu ja tulkinnat täsmentyvät. Tunteenomaiset reaktiot vähenevät, kun Kekkosen kädestä asemansa ja kunniamerkkinsä saaneet vähitellen väistyvät.
Pekka Pihlanto
Turku
|
o AJK homepage