|
Julkaistu Helsingin Sanomissa 4.3.2003
Filosofian maisteri
Sari Mattero kysyy, missä viipyy maamme poliittisen johdon kannanotto
Irakin sotaa vastaan (HS 28.2.). Sota olisi tietysti suuri katastrofi sen
kohteeksi joutuville ja koko maailmalle. Meidän protestimme ei siihen
kuitenkaan vaikuttaisi. Paasikiven ja Kekkosen ulkopolitiikkaan liittyi
pyrkimys pysytellä suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella. Roolimme
oli mieluummin lääkärin kuin tuomarin.
Tämä ohje on edelleen pätevä. Ulkopolitiikassa on
ajateltava realistisesti ja tunneperäisiä argumentteja välttäen
vain Suomen etua. Miksi ryhtyä edes kiistatta virheisiin syyllistyvän
suurvallan omatoimiseksi tuomariksi, kun joudumme vastakin sen kanssa tekemisiin.
Päättäjiemme korostama YK-johtoinen linja on selvästi
paremmin etujemme mukainen kuin yksioikoinen protestilinja. Eivät
edes Ranska ja Saksa varsinaisesti "protestoi" sotaa vastaan, vaan ne haluavat
vielä kokeiltavan muita keinoja.
Länsimainen demokratia ei perustu kulloisenkin kansalaismielipiteen
ohjaukseen, vaan se on luonteeltaan edustuksellista. Jokainen kansanedustajaehdokas
tietysti miettii kansalaismielipiteen vaikutuksia omaan kampanjaansa. Vastuullisen
päättäjän roolissa toimivien edustajiemme tulee kuitenkin
pyrkiä toteuttamaan ensisijaisesti omaa rationaalisperusteista tulkintaansa
siitä, mikä on Suomen etu.
Pekka Pihlanto
professori
Turun kauppakorkeakoulu
|
o AJK homepage