Julkaistu Suomen kuvalehdessä no 21 23.5.2003
Alpo Rusin tapausta koskevan jutun (SK 19/2003) julkaiseminen
on arvostettava journalistiteko erityisesti vallitsevassa ilmapiirissä,
jossa hänet on jo etukäteen leimattu syylliseksi. Juttu paljastaa,
miten tutkinnan yksipuolinen salaus, viivyttely ja jutun vuodattaminen
julkisuuteen voidaan kääntää kansalaisen oikeusturvaa
loukkaavaksi.
Vuosikymmenien takaisten suomettumisen ajan asioiden penkomisen yhteydessä
ei pitäisi olla syytä aineiston salailuun tutkinnan kohteena
olevan vahingoksi, eikä varsinkaan kansalaisoikeuksia loukkaavaan
"puhekieltoon". Oikeuskansleriltakaan ei herunut apua.
Tämä kaikki on sitäkin oudompaa, kun tavallisissa rikosjutuissa
tutkittavina olevien oikeuksien puolustajista ei ole puutetta. Rusin ja
hänen tukijansa päästyä puolustautumaan julkisuudessa,
surkuteltiin vain tutkintaviranomaisten menetettyä "työrauhaa".
Erittäin valitettavaksi tapauksen tekee se, että näyttäisi
olevan aihetta uumoilla oikeusjärjestelmää käytetyn
valikoivasti poliittisiin tarkoituksiin. Lainsäätäjän
olisi syytä ottaa tapauksesta opiksi ja ryhtyä tukkimaan maanpetosoikeudenkäynteihin
kätkeytyviä selviä oikeusturvan aukkoja.
Pekka Pihlanto
Turku
|
o AJK kotisivu