|
Julkaistu Helsingin Sanomissa 28.6.2003
Pääministerin
eroon johtaneen Irak-vuodosta on julkisuudessa esitetty sellaisiakin
näkemyksiä, että Paavo Lipposen ja George W. Bushin luottamuksellisen
keskustelun julkisuuteen vuodattaminen olisi ollut ansiokas teko, koska
kansa sai näin tietää, mitä sen selän takana puuhataan.
Tälle käsitykselle on vaikea löytää perusteita.
Ei ole sattuma, että tällaisia keskusteluja koskevat asiakirjat
julistetaan luottamuksellisiksi ja vuotajaa uhkaa rangaistus. Kun valtioiden
edustajat uskovat keskustelevansa luottamuksellisesti, keskustelujen sisällön
on pysyttävä salassa.
Ei ole suurtakaan merkitystä sillä, miten vakavaa tai harmitonta
aihetta käsitellään. Keskusteluissa voidaan pohtia asioita
vapaasti ja heittää alustavia koepalloja keskustelukumppanille.
Tämä muistuttaa tavallista työpaikan kahvipöytäkeskustelua,
jossa esitettyjä kantoja ei kannata ottaa täysin vakavina lopullisina
mielipiteinä.
Jos valtioiden ulkopoliittiset toimijat eivät voisi olla varmoja
siitä, että keskustelujen sisältö pysyy salassa, yhteydenpidot
muodostuisivat epäluulojen sävyttämiksi ja muodollisiksi
sekä suhteellisen hyödyttömiksi. Diplomatia ei voi toimia
ilman luottamusta. Siksi ulkopoliittinen tietovuoto on aina vakava, sillä
se aiheuttaa vahinkoa osapuolten välisille suhteille.
Samaan tapaan yleisemminkin valtion hallinnossa ja yritystoiminnassa
valmistellaan usein asioita, joita ei voida heti saattaa kansalaisten tai
osakkeenomistajien tietoon. Valtion budjettisalaisuus on eräs keino
estää täysin keskeneräisten asioiden ennenaikainen
käsittely julkisuudessa.
Sitten kun asiat ovat kypsiä julkistettaviksi, esitetään
huolellisesti hiotut tiedotteet, julkilausumat tai haastattelulausunnot,
jotka sisältävät juuri sen, mitä tarkoitetaan kertoa.
Pekka Pihlanto
professori
Turun kauppakorkeakoulu
|
o AJK kotisivu