|
Julkaistu Turun Sanomissa 7.9.2003
Hallitus ja
oppositio ovat kiistelleet siitä, miten EU:n perustuslailliseen
sopimukseen tulisi syksyn neuvotteluissa suhtautua. Hallitus on pelannut
avoimin kortein ja ilmoittanut, että se ei aio hirttäytyä
mitään yksityiskohtaa koskevaan kantaan. Oppositio katsoo tämän
merkinneen omista vaatimuksista luopumista jo ennen kuin neuvottelut ovat
edes alkaneet.
Kieltämättä vaikuttaa sinisilmäiseltä kuuluttaa
etukäteen, että Suomi ei aio tosissaan vaatia mitään.
Toinen vaihtoehto ei suinkaan olisi sopimuksen kaatamisella uhkaaminen,
mikä olisikin näin pieneltä maalta järjetön veto.
Kaikkea ei kuitenkaan ole viisasta sanoa etukäteen, jos neuvotteluihin
aiotaan tosimielellä osallistua.
Neuvottelutaktisesti olisikin ollut viisainta vain esittää
etukäteen ne ongelmakohdat, joista halutaan vielä neuvotella
- silläkin uhalla, että oppositio pääsee arvostelemaan
hallitusta avoimuuden puutteesta ja mahdollisesta epäonnistumisesta
neuvotteluissa. Eihän hallitus kuitenkaan tule saamaan oppositiolta
puhtaita papereilta.
Neuvottelukumppanit olisi ollut syytä pitää epävarmuudessa
siitä, miten pitkälle Suomi on valmis menemään muutoksia
halutessaan. Yksin emme voi tehdä paljonkaan, mutta neuvotteluissa
saattaa syntyä koalitio, joka toimii meidänkin etujemme mukaisesti.
Hallituksen tekemän linjauksen perusteella maamme rooli tällaisen
koalition toiminnassa tulee olemaan mitätön.
Nyt olisi - tai olisi ollut - lobbauksen aika niin samanhenkisten kuin
sopimuksen sellaisenaan hyväksyvien suurten EU-maidenkin suuntaan.
Edustajamme olisivat voineet yhdistää tähän kysymykseen
esimerkiksi Viron mahdollisen EU-jäsenyyden aiheuttaman "alkoholiongelmamme"
hoitamisen. Nyt kun olemme jo etukäteen antaneet neuvotteluvalttimme
pois, meillä ei liene mitään todellisia mahdollisuuksia
tällaiseen edunvalvontaan.
Pekka Pihlanto
professori
Turun kauppakorkeakoulu
|
o AJK kotisivu