|
Yliopistoista pyritään yliopistolain muutosehdotuksen mukaan
tekemään nykyistä enemmän yritystä muistuttavia.
Ne voisivat sijoittaa budjetin ulkopuolelta saamiaan varoja yritysten osakkeisiin.
Yliopistojen hallituksiin tulisi valita ainakin yksi ulkopuolinen jäsen.
Laajan vaalikollegion sijaan suppeampi hallitus valitsisi rehtorin. Rehtorilta
vaadittaisiin yritysjohtajan ominaisuuksia. Näiden muutosten jälkeen
yliopistojen uskotaan hoitavan entistä paremmin "kolmannen tehtäväalueensa",
yhteiskunnallisen palvelun.
Sijoittamista koskeva muutos olisi melkoinen periaatteellinen askel
yliopistojen taloudellisen autonomian suuntaan, vaikka yliopistopiireissä
on sitä jo vähätelty ja vaadittu vieläkin väljempiä
suitsia. Erityisesti kauppakorkeakouluissa on kyllä osaamista, jonka
turvin toiminta osakemarkkinoilla voitaisiin kunnialla hoitaa. Muilla yliopistoilla
on edessään melkoinen koulutustehtävä. Riski on joka
tapauksessa aina olemassa, sillä kukaan ei voi ennustaa osakemarkkinoiden
käyttäytymistä. Niin kauan kuin sijoitukset rahoitusmarkkinoille
pysyvät määrältään kohtuullisina yliopiston
budjettiin nähden, "konkurssivaaraa" ei kuitenkaan ole näköpiirissä.
Opetusministeriö on aikaisemminkin tähdentänyt ulkopuolisten
merkitystä yliopistohallinnossa. Jos näin luodaan yhteistyösuhteita
yritysten kanssa, järjestely on hyödyllinen kummallekin osapuolelle.
Mikäli kuvitellaan, että yritysjohtajilla on sellaista osaamista,
jolla yliopistojen johtamista selvästi kohennetaan, tullaan luultavasti
pettymään. Tämä johtuu siitä, että yritysten
toiminta on luonteeltaan aivan erilaista kuin yliopistojen. Valtion omistamat
ja hallinnoimat yliopistot ovat edelleen "pykälävetoisia" laitoksia,
joissa ei voida toimia niin mutkattomasti vastuullisen johtajan päätöksin
kuin yrityksissä. Samasta syystä rehtori ei voi jatkossakaan
tehdä päätöksiä "yritysjohtajamaisesti": hän
on tärkeimmissä asioissa edelleen sovitteleva ja visioiva hallituksen
puheenjohtaja, ei toimitusjohtaja.
Rehtorin valinta olisi syytä edelleen jättää laajemman
elimen tehtäväksi. Jos hallitus valitsee rehtorin, rehtori saattaa
olla liiaksi hallituksensa vanki. Hänen olisi siksi hyvä saada
valtakirjansa hallitusta laajemmalta joukolta.
Yliopistojen sivistystehtävän kannalta on toivottavaa, että
yliopistoista ei tehdä myöhemminkään yrityksiä.
Ehdotettuja muutoksia ei kuitenkaan ole syytä kategorisesti vastustaa,
mutta niitä on punnittava tarkasti ja tehtävä selväksi,
mihin niillä pyritään. Näin voidaan ajoissa havaita,
tavoitellaanko mahdollisesti epärealistisia vaikutuksia. Myöhemmin
tapahtuvat yliopistolain korjaukset ovat paljon hankalampia kuin lainsäädäntövaiheessa
toteutettavat harkitut täsmennykset.
Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulu
|
o AJK kotisivu