|
Muun muassa
Jacob Söderman on katsonut, että EU:n perustuslaillinen sopimusehdotus
sisältää siinä määrin oleellisia muutoksia,
että sen hyväksymisestä olisi järjestettävä
kansaäänestys. Poliittisen eliittimme enemmistö tuntuu kuitenkin
katsovan, että olemme jo itse asiassa hyväksyneet nämäkin
muutokset, joten äänestystä ei tarvita.
Muutokset eivät vaikuta kovin vähäisiltä sillä
on katsottu, että joudumme muuttamaan omaakin perustuslakiamme. Lainoppineet
sanovat, että kun perustuslaillisen sopimuksen myötä EU:sta
tulee niin sanottu oikeushenkilö, EU voi sen jälkeen tehdä
sopimuksia, jotka sitovat jäsenmaita. Tämä avaa melko huolestuttavia
näköaloja.
Kansanäänestyksen torjumiseksi on esitetty eräitä
perusteluja, jotka eivät oikein kestä lähempää
tarkastelua. On sanottu, että kansalaiset eivät välttämättä
äänestäisi perustuslaillisen sopimuksen sisällöstä,
jota he eivät edes ymmärrä. Sen sijaan he voisivat äänestää
yleisesti protestiksi EU:ta vastaan. Kun näin sanotaan, on jo etäännytty
melko kauas demokratia-ajattelusta. Mistä tiedetään, millä
perusteella kansalaiset äänestävät esimerkiksi presidentti-
tai kansanedustajaehdokasta? Perusteena voi olla mikä tahansa, esimerkiksi
sukupuoli, ulkomuoto tai muu sellainen seikka, jolla ei ole mitään
tekemistä presidentin tai kansanedustajan tehtävän kanssa.
Niinpä vain äänimäärät ratkaisevat. Miksi
juuri nyt huolestutaan siitä, että kansa voisi äänestää
"väärin", siis väärin perustein? Luonnollisesti siksi,
että ei haluta ottaa esityksen hylkäämisen riskiä
Poliittisen eliitin kallistuminen kielteiselle kannalle kansanäänestyksen
suhteen voi perustua paljolti siihen, että se haluaa pysyä hyvissä
kirjoissa ja mallioppilaana EU:ssa. Jos kansa äänestäisi
sopimusta vastaan, maamme pelätään joutuvan sivuraiteelle
EU:ssa ja poliitikot joutuisivat Brysselissä vastaamaan ikäviin
kysymyksiin. Mahdollisesti monen poliitikon oma urakehitys EU:n piirissä
saattaisi vaarantua. Tällaiset henkilökohtaiset perustelut eivät
ole yhtään sen "parempia" kuin ne, mistä kansalaisia on
etukäteen moitittu.
Kun perustuslaillisen sopimuksen ehdotettu sisältö on monelta
osin epätyydyttävä, eikä siihen ilmeisesti saada neuvotteluin
ainakaan pienten maiden edellyttämiä muutoksia, olisi aivan järkevää
jättää kansalaisille mahdollisuus viheltää peli
poikki. Seuraavalla kierroksella ehdotus saattaisikin olla jo kohtuullisempi.
Nyt pelotellaan, että EU joutuu kriisiin, jos yksikin jäsenmaa
hylkää ehdotuksen. Mikäli epätyydyttävien ehdotusten
vastustaminen ja hylkääminen merkitsisi aina vakavaa kriisiä,
yritykset ja monet muutkaan organisaatiot eivät kykenisi jatkamaan
toimintaansa kovinkaan pitkään. Kriisillä pelottelu onkin
vain neuvottelutaktiikkaa, jolla vastapuoli pyritään saamaan
ruotuun.
Pekka Pihlanto
Turku
|
o AJK kotisivu