Pihlanto Pekka 
KEINUTUOLI meni, työ jatkuu

• Maailmankuva vaikuttaa laskelmiin.
• Tuttu työyhteisö on edelleen tärkeä.
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

ESKO KÄRKKÄINEN Emeritusprofessori on luonnonvara, jonka käyttö lisääntyy. 

– Tiedemies ei jää oikeastaan koskaan eläkkeelle. Jatkan tutkimustani, jota olen kutsunut humanistiseksi laskentatoimeksi, Pihlanto sanoo. 

Tutkimusperinne jatkuu.
– Laskentatoimi on kauppakorkeakoulun yksi keskeisistä aiheista nyt ja tulevaisuudessa. Pekan tutkimusalue, sen inhimillinen lähtökohta, on hyvin mielenkiintoinen. Toivon, että hänen kauttaan tutkimusperinne jatkuu, sanoo korkeakoulun rehtori Tapio Reponen. 

Oma tahto ratkaisee.
– Aikaisemmin, kun ihmiset lähtivät eläkkeelle, he lähtivät. Tänään eläkkeelle siirtyvät saattavat olla erittäin hyvässä kunnossa. Henkilön oma tahto on ensisijainen, haluaako hän jatkaa, Reponen sanoo. 

Emeritus ei nauti palkkaa.
– Kun siirtyy eläkkeelle, on eläkkeellä. Tietyistä toimenpiteistä hän voi saada korvauksen, lausunnoista, opetuksesta, tutkimushankkeesta, joka kiinteästi liittyy korkeakoulun toimintaan, Reponen kertoo. 

Lehtiin ahkerasti kirjoitteleva Pihlanto on huoliteltu.
Voisi kuvitella, että hänen edesmennyt työhuoneensa olisi ollut kuivakas kuin laskutikku. 

Käy ilmi, että siellä oli keinutuoli.
– Se oli minulla parikymmentä vuotta. Olisin antanut sen seuraajalleni ilmaiseksi. Ymmärrän hyvin, ettei hän sitä huolinut, Pihlanto sanoo. 

Tuoli oli työväline, joka selkeytti ajatuksenjuoksua.
– Siinä keinuttelin ja mietin asioita. Moni hämmästyi, kun tuli sisään. Jotkut eivät uskaltaneet istua siihen, vaikka se oli samalla vierastuoli. 

Maailmankuva vaikuttaa Pihlanto keinutteli laskentatointa, yrityksen toiminnan selkärankaa, hermoverkkoa, taloudellisten asioiden käsittelyn rahamittaista kieltä. 
 
 

Maailmankuva vaikuttaa laskelmiin.

Laskelmaa on Pihlannon mukaan vaikea ymmärtää syvällisesti, ellei tiedä, kuka sen on laatinut. 
– Yrityksissä on optimisteja, pessimistejä, joista jokainen laatii vähän erilaisen budjettiehdotuksen samassa tilanteessa. 

Taloustieteilijät ja kansantaloustieteilijät eivät vieläkään tahdo Pihlannon mukaan myöntää sitä, että ihmisessä olisi mitään tunne-elementtiä. 

Heille ihminen on homo economicus.
– Kun arvoidaan mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, siihen tarvitaan tunnepohjaa, ei välttämättä tilastoa. Jos ihmiseltä poistetaan tunteet, ei semmoinen pärjää missään, ei yritysjohtajana, ei muuallakaan. 

Tuttu työyhteisö edelleen tärkeä Pihlanto on päässyt oravanpyörästä, virasta, johon ovat kuuluneet johtaminen, päätöksenteko, henkilöstöhallinto, asioiden valmistelu. 
 
 

Tuttu työyhteisö on edelleen tärkeä.

Pihlanto on kritisoinut lehtikirjoituksissaan yritysten optioita. 
– En usko, että suurten yritysten johtajat ovat siitä niin kauhean paljon pitäneet. Yritysmaailmalle on kuitenkin hyödyksi, ettei ahneuskulttuuri löisi totaalisesti läpi. 

Nokiasta Pihlanto arvelee, ettei tällainen autuus voi iänkaiken jatkua. 
– Jos huonosti käy, ollaan liemessä. Mutta sieltä pohjalta on aina tultu ylös. Suomalaisesta löytyy sisua. Silloin kun alkaa mennä oikein huonosti, aina löytyy jostain se yhteinen tahto. 

Pihlanto kirjoittaa parhaillaan tieteellisiä muistelmiaan uudessa työhuoneessaan, joka sijaitsee yritystoiminnan tutkimus- ja koulutuskeskuksessa. 

Muistelmien otsikkona on Humanistinen laskentatoimi.
Se kertoo, miten tieteellinen ajattelu on kehittynyt. Väliin mahtuu anekdootteja ja hiukan henkilöhistoriaa. 

– Lapsena ajattelin, että minusta tulee merikapteeni, kun suvussa oli merimiehiä. Yritysmaailma ei oravanpyöränä houkutellut, kertoo Pihlanto. 

Hän antoi oman tiensä löydettyään jokaiselle opinahjostaan tohtoriksi valmistuneelle lahjaksi suosikkinsa John Coltranen jazzlevyn. 
 

Päivitetty 11.2.2004 1:00:09
-------------------------------------------------------------------------------- 

Tulostettu osoitteesta www.turunsanomat.fi

Palautetta 

Lähetä palautetta!