|
Esko Kiviranta
yhtyy kolumnissaan (Vakka 11.5.) Suomen ylioppilaskuntien liiton
kantaan, jonka mukaan opintoaikaa ei yliopistoissa tulisi rajoittaa. Valtiovallan
huolena on se, että tutkintojen suoritusajat lähentelevät
liian usein kymmentä vuotta ja monet opiskelijoista eivät saa
vuosittain kokoon yhtään opintoviikkoa. Akateeminen vapaus ja
sivistysyliopisto eivät voi tarkoittaa tällaista tyhjäkäyntiä.
On kuitenkin korostettava, että suurin osa opiskelijoista hoitaa opintonsa
vastuuntuntoisesti. Kysymys on vain siitä ryhmästä, joka
ei näin tee.
Suurin syy hitaaseen etenemiseen on opiskelijoiden työssäkäynti.
Opintotuet eivät riitä ja lainaa ei haluta ottaa. Opiskelijat
ehdottavat rajoitusten ja lainanoton sijasta opintotukien korotuksia, mutta
yhteiskunnalla ei liene varaa tähän siinä määrin,
että se houkuttelisi töissä olevat takaisin täysipainoisen
opiskelun pariin.
Opiskelu onkin syytä nähdä henkilökohtaisena investointina
tulevaisuuteen. Suoritetun tutkinnon avulla pääsee paremmin palkattuihin
ja mielekkäämpiin töihin kuin ilman sitä. Lisäksi
opiskelu tuottaa muullakin tavalla hyödyllistä sivistyspääomaa.
Opiskelijat torjuvat lainarahoituksen viitaten siihen, että valmistuminen
ei nykyisin takaa varmuudella työpaikkaa. Valtaosa tutkinnon suorittaneista
saa kuitenkin työpaikan, ja suurten ikäluokkien eläkkeelle
siirtyminen merkitsee runsasta työpaikkojen vapautumista lähivuosina.
maksuttoman opiskelun tarjoavan valtiovallan pyrkimys hieman tiukentaa
otettaan opiskeluun sisältää selvän viestin, jonka
seurauksena opiskelumotivaatio yleisesti paranisi ja opintoajat lyhenisivät.
Silti ei oltaisi vielä lähelläkään sitä monesti
hyvin tiukkaa kilpailua arvosanoista ja tutkinnoista, jota monien muiden
maiden yliopistoissa joudutaan käymään - ja samalla maksamaan
korkeita lukukausimaksuja.
Valtiovallan toimenpiteet opintoaikojen järkeistämiseksi eivät
toimi vain valtiontalouden ja siten veronmaksajien hyödyksi. Niiden
motivoimina kohtuullisessa ajassa valmistuneet saavat itselleen paitsi
uudistukseen liittyvät edut, myös muita hyötyjä sen
sijaan, että olisivat kuluttaneet aikaansa koulutustaan vastaamattomissa
pätkätöissä ja yhä vasenmielisemmiksi käyvien
pitkittyneiden opintojen parissa.
Nopeasti valmistuneet pääsevät heti ansaitsemaan palkkaa
ja kerryttämään itselleen eläkettä. Samalla opiskelun
rahoitustarve jää heillä kohtuulliseksi. On myös hyvin
todennäköistä, että tällainen opiskelija antaa
työtä hakiessaan itsestään vakuuttavamman kuvan kuin
vuosikausia yliopistossa ja rutiinitöissä viihtynyt sekä
samalla tavoitteellisesta toiminnasta vieraantunut.
Pekka Pihlanto
Turku
|
o AJK kotisivu