|
Opetusministeriö
on lähettänyt yliopistoihin lausunnolle esityksen yliopistolain
muutoksesta, jossa nykyiseen täysin rajoittamattomaan opiskeluoikeuteen
tulisi muutos: esimerkiksi viisivuotiseksi tarkoitettu tutkinto suoritettaisiin
enintään seitsemässä vuodessa.
Enimmäisaikaan ei kuitenkaan laskettaisi poissaoloa, joka johtuu
asevelvollisuuden suorittamisesta taikka äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan
pitämisestä, eikä myöskään muuta, enintään
kahden vuoden poissaoloa. Opiskeluoikeus ei päättyisi vielä
tämänkään jälkeen, vaan yliopisto voisi myöntää
opiskelijalle lisäaikaa opintojen loppuun saattamiseksi, kunhan hän
esittää hyväksyttävän suunnitelman.
Vaikka opintojen ehdotettu takaraja häämöttää
opintonsa aloittaville varsin kaukana, todennäköisesti se saisi
nykyistä useammat ryhtymään täysitehoiseen opiskeluun
alusta alkaen. Rajoittamaton opiskeluaika on vähemmän määrätietoisille
vaarallinen, sillä se voi tuudittaa heidät täydelliseen
kiireettömyyteen. Aika on kuitenkin tässäkin rahaa - sekä
opiskelijan että valtiovallan kannalta.
Esitettyä uudistusta on myös arvosteltu. Jacob Söderman
on pitänyt esitystä kontrollijärjestelmänä joka
osoittaa, että sen laatijat eivät luota yliopistoihin, eivätkä
varsinkaan opiskelevaan nuorisoon (TS 1.9.). Hän kertoo tavanneensa
maamme yliopistoissa innostuneita ja kyvykkäitä ihmisiä.
Suurin osa opiskelijoista hoitaakin opiskelunsa vastuullisesti, joten ei
ihme, että juuri heitä tapaa yliopistoissa.
Tilastot kuitenkin osoittavat, että yliopistoissamme on suuri joukko
opiskelijoita, jotka suorittavat vuosittain vain muutaman opintoviikon
- jotkut eivät sitäkään. Monella ovat takanaan yli
kymmenen vuoden keskeneräiset opinnot. On siis vaikea kieltää
opiskelun tehostamisen tarvetta. Tähän asti haaste on aina esitetty
vain yliopistoille, jotka ovatkin jo tehneet voitavansa.
Monet opiskelevat tehottomasti, koska he rahoittavat opintonsa ansiotyöllä.
On kieltämättä houkuttelevaa valmistua velattomana, varsinkin
kun pikainen työpaikan saanti ei ole kaikilla aloilla todennäköistä.
Pitkä opiskeluaika ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi välttämättä
opiskelijankaan etu, kuten monet opiskelijat ovat jo huomanneetkin. Pitkä
opiskeluaika voi johtaa - toisin kuin monesti ajatellaan - heikompiin valmiuksiin
kuin lyhyt ja tehokas. Työn ohella kauan opiskeleva leipääntyy
vähitellen opintoihinsa ja joutuu tinkimään suoritustensa
laadusta. Pitkä opiskeluaika ja heikohkot arvosanat eivät ole
suositus työmarkkinoilla.
Nopeasti opiskelevan on suhteellisen helppo säilyttää
opiskelumotivaationsa, ja hän antaa valmistuttuaan itsestään
hyvän kuvan työtä hakiessaan. Siksi opintolainan ottamista
ei olisi syytä nykyisessä määrin pelätä,
varsinkaan kun korkokanta on edullinen ja valtiovalta tarjoaa lainaa ottaneille
huomattavia etuja.
Työttömyyden uhkaakin lienee tässä yhteydessä
liioiteltu. Eräät löytävät työpaikan ulkomailta.
Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle työmarkkinoillamme
tulee olemaan pulaa koulutetusta työvoimasta. Onhan ennakoitu, että
lähitulevaisuudessa työvoimaa on saatava maahamme ulkomailta.
Tässä tilanteessa maan kielen ja kulttuurin hallitseva koulutettu
työnhakija on hyvin edullisessa asemassa.
Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulu
|
o AJK kotisivu