|
Kansainvälistyminen
on aiheellisesti nostettu yliopistojemme keskeiseksi tavoitteeksi.
Viime aikoina yliopistoja on rankattu maailmanlaajuisesti erilaisin mittauksin,
joissa maamme yliopistoista vain suurimmat ovat edes jotenkin näkyneet.
Kuten emeritusprofessori Ilkka Välimäki toteaa (TS 6.10.), eräässäkin
kansainvälisessä mittauksessa menestyivät parhaiten englanninkieliset,
varakkaat, yli 100-vuotiaat, fysiikan, tekniikan ja lääketieteen
yliopistot, jotka olivat lisäksi saaneet Nobel- ja matematiikkakilpailujen
palkintoja.
Miten siis suomalaisen ja erityisesti pienen yliopiston pitäisi
suhtautua tällaisten mittausten aiheuttamiin menestymis- ja kansainvälistymispaineisiin?
Pienellä yliopistolla ei ole ainevalikoimassaan yleensä luonnontieteitä,
eikä aina muitakaan sellaisia tieteenaloja, jotka ovat luonteeltaan
puhtaasti kansainvälisiä. Olisi epäjohdonmukaista ja virheellistäkin
edellyttää pienen suomalaisen yliopiston - tai edes suuren -
pärjäävän kilpailussa, jossa eräänä
mittarina on Nobel-palkittujen tutkijoiden määrä?
Suomalaisille yliopistoille onkin luotava juuri niille sopivia kansainvälistymistä
ja muuta toimintaa mittaavia kriteereitä. Lisäksi suppeahkoja
erityisaloja edustavien yliopistojen arviointi edellyttää niiden
erityisluonteen huomioon ottavia mittareita. Nykyinen mittausfilosofia
maamme yliopistojen sisäisessäkin arvioinnissa on siinä
suhteessa vinoutunutta, että oletetaan mahdolliseksi kehittää
yksi ainoa mittaristo, joka sopii kaikkien tieteenalojen - niin luonteeltaan
kansainvälisten kuin kansallistenkin - ja samalla kaikkien kokoluokkien
yliopistojen vertailuun. Kuten urheilussa, myös yliopistomaailmassa
pelataan erilaisissa sarjoissa, joilla tulee olla ainakin osittain omat
tuloskriteerinsä.
Kukaan ei voi kieltää sitä, etteivätkö esimerkiksi
kauppakorkeakoulut olisi maamme talouselämän johdon ja asiantuntijoiden
rekrytointitarpeen tyydyttämisessä sekä alan perus- ja soveltavan
tutkimuksen tuottajina arvokkaita. Onnistumista näissä maallemme
tärkeissä tehtävissä ei voida pätevästi arvioida
mittareilla, jotka on luotu suurten luonnontieteellispainotteisten yliopistojen
tarpeisiin.
Kauppatieteet ovat joiltakin osin luonteeltaan kansallisia, ja siksi
niiden tutkimustuloksia ei kaikilta osin edes kannata yrittää
suunnata kansainvälisille julkaisufoorumeille. Suurin osa kauppatieteellisestä
tutkimuksestamme kuitenkin sopii kansainvälisiinkin yhteyksiin, ja
juuri näiltä osin kansainvälisyyttä on pyrittävä
jatkuvasti kehittämään. Suotuisaa kansainvälistymiskehitystä
on koko ajan tapahtunutkin. Myöskään kotimaisia tutkimustarpeita
ei kuitenkaan pidä kansainvälistymisen huumassa väheksyä.
Samalla on muistettava, että näkyvyys kansainvälisillä
markkinoilla vaatii voimakasta taloudellista panostusta - pikkurahalla
se ei onnistu.
Pekka Pihlanto
professori emeritus Turun kauppakorkeakoulu
|
o AJK kotisivu