Pihlanto Pekka
Yritysten neljännesvuositalous unohtaa sidosryhmäkokonaisuuden

Julkaistu: Tilintarkastus-Revision 6/2004

Neljännesvuositalouden kääntöpuoli: lyhytnäköisyys
Muut sidosryhmät unohdetaan
Missä kohtuuden raja?
Palautetta
Lähetä palautetta!

Keskustelu kvartaali- eli neljännesvuositaloudesta on käynyt vilkkaana. Tämä ilmiö, jonka ytimenä on pörssiyhtiöiden neljännesvuosittain antama katsaus yrityksen taloudellisesta tilasta, liittyy olennaisesti niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa yleistyneeseen omistajakeskeiseen ajatteluun.

Kvartaalitalouden puolustajat mieltävät neljännesvuosittaisen markkinoiden ja omistajien informoinnin pelkästään positiiviseksi. Heidän mukaansa menettely pitää johdon vireänä ja tehokkaana, sillä pörssikurssit reagoivat herkästi neljännesvuosituloksen tasoon. Tästä informaatiosta on muodostunut eräänlainen välitodistus, jonka johto yrittää luonnollisesti saada mahdollisimman hyväksi. Katsotaan, että neljännesvuositulos antaa yrityksen nykyisille ja potentiaalisille osakkeenomistajille tarpeellista tietoa heidän osto- ja myyntipäätöstensä tueksi. Sen myös sanotaan lisäävän pörssin vaihtoa ja tehostavan samalla pääomien allokaatiota.

Neljännesvuositalouden kääntöpuoli: lyhytnäköisyys

Ilmiöllä on myös kääntöpuolensa. Yhä useammat - jopa yritysten johdossa toimivat - ovat kiinnittäneet huomiota lyhytkautisen tulosinformoinnin haittoihin. Yrityksen suunnitteluhorisontin on katsottu typistyvän liiaksi johdon joutuessa mahdollisuuksiensa mukaan varmistamaan, että jokaisen neljännesvuoden tulostaso tyydyttää markkinoita. Yritysjohto voi periaatteessa pyrkiä pitämään samanaikaisesti ja tasapuolisesti silmällä sekä pitkän että lyhyen aikavälin tavoitteita. Kuitenkin jokaisen yksilön käytettävissä oleva aika ja mahdollisuudet keskittyä samanaikaisesti useihin asioihin ovat rajalliset, samoin kuin yrityksen resurssitkin. Siksi joudutaan aina suorittamaan priorisointia pitkän ja lyhyen aikavälin hankkeiden kesken. Niinpä neljännesvuositaloudessa tyypillinen lähiajan tuloksen jatkuva silmälläpito ja sen parantamistoimet vievät johdon huomiota pois pitemmän aikavälin näkymistä ja kehittämishankkeista: ne eivät tunnu enää niin tärkeiltä kuin ennen.

Jos johdon palkitseminen on sidottu optiokannustimien avulla yhtiön osakekurssiin, taipumus lyhytnäköisyyteen saattaa vahvistua vaikka optioilla väitetäänkin tavoiteltavan yrityksen arvon kasvua pitkällä aikavälillä. Silloin kun näköpiirissä voivat parhaimmillaan olla normaaliin kuukausipalkkaan nähden suunnattomat henkilökohtaiset voitot on ymmärrettävää, että johdon mielenkiinto yrityksen tulosta todella pitkällä aikavälillä lisääviin hankkeisiin vielä entisestään vähenee.

Erityisesti optioetujen ollessa "laukeamassa", johdolla on erittäin suuri kiusaus vaikuttaa jopa kyseenalaisin keinoin lähiajan tulokseen ja osakekurssiin. Jos ansiomahdollisuudet ovat suunnattomat, vahvemmankin moraali saattaa venyä. Tästä on nähty esimerkkejä varsinkin Yhdysvalloissa.

Globaalin kilpailun on katsottu olevan niin kireää, että yritysjohdon on koko ajan työskenneltävä kykyjensä äärirajoilla. Tämä johtuu paljolti juuri omistajien yrityksen toimintaan osoittaman mielenkiinnon lisääntymisestä ja valvontamahdollisuuksien tehostumisesta. Omistajat toteuttavat valvontaansa paitsi vuosi- ja neljännesvuosituloksiin ja osakekursseihin perustuvien markkinaoperaatioiden kautta, myös suoraan yhtiön hallintoelimissä toimien: tehottomaksi leimautunut johtaja saatetaan vaihtaa paljon herkemmin kuin aikaisemmin. Juuri tästä syystä lyhyen aikavälin tulos on paljon tärkeämpi kuin joskus tulevaisuudessa mahdollisesti syntyvä. Luonnollisesti pitkän aikavälin suoritusta suosivilla kannustusjärjestelmillä voidaan pyrkiä johdon lyhytnäköisyyden torjuntaan, mutta neljännesvuositaloudessa se on vaikeaa.

Muut sidosryhmät unohdetaan

Globalisaatioon ja neljännesvuositalouteen kiinteästi liittyvä omistajakeskeisyys merkitsee väistämättä sitä, että yrityksen muut sidosryhmät ovat jääneet entistä toissijaisempaan asemaan. Viime aikoina on esitetty väitteitä, joiden mukaan minkäänlainen yhteiskuntavastuu - esimerkiksi vastuu työntekijöiden hyvinvoinnista tai työllistämisestä - ei sovi edes periaatteessa yritysten nykyiseen toimintaympäristöön. Lyhyellä aikavälillä ja kapeasta omistajanäkökulmasta tämä voi vaikuttaa rationaaliselta ajatukselta. Onhan yritys nähtävissä omistajiensa kannalta pelkäksi rahantekovälineeksi, jolloin yrityksellä ja sen toimintaan liittyvillä ihmisillä ei olisi mitään muuta arvoa kuin ansaitsemisen välinearvo.

On kuitenkin lyhytnäköistä jättää muut sidosryhmät huomioon ottamatta, sillä yritys on kokonaisuus, joka toimii ja tuottaa tuloksensa kaikkien sidosryhmiensä toiminnan kautta. Jos esimerkiksi työntekijöistä ja toimihenkilöistä ei enää kanneta minkäänlaista huolta, tämä kostautuu ennen pitkää. Tyytymätön sidosryhmä on uhka yritykselle ja sen tuloksenmuodostukselle.

Nykyisin niin tavalliset osakekursseja nostavat joukkoirtisanomiset, jotka eivät kaikki suinkaan olisi yritystaloudellisesti väistämättömiä, aiheuttavat epävarmuutta yritykseen jäävien keskuudessa, mikä voi heijastua heikentävästi heidän työnsä laatuun. Myös ympäröivän yhteiskunnan edun täydellinen unohtaminen - esimerkiksi kilpailukyvyn vaatimukset ylittävin toiminnan siirroin ulkomaille - luo kotimaassa katkeruutta yritystä kohtaan. Onhan yritys nauttinut monista kotimaansa tarjoamista eduista, mahdollisesti jopa suorasta taloudellisesta tuesta. Sen jälkeen kun yritys on siirtänyt toimintansa painopisteen kokonaan muualle, sen johdon ei enää tarvitse välittää vähäkään pian entiseksi jäävän kotimaansa mielipiteistä. Näin täydellinen piittaamattomuus juuristaan voi kuitenkin saada aikaan kielteistä asennoitumista kaikkea yritystoimintaa kohtaan. Näin itsekäs toiminta täyttää kyllä ryöstöviljelyn tunnusmerkit.

Globaali kilpailu kaikkine lieveilmiöineen on epäilyksittä asettanut yritysten johtajat aivan uuteen ja samalla piinalliseen tilanteeseen. Onko heidän pakko toimia kilpailijoita tehokkaammin ja tuloksellisemmin millä hinnalla hyvänsä? Tällaisen seurauksista piittaamattoman toiminnan vaihtoehto ei voi olla tehottomuus ja tuhlaus, vaan on oltava olemassa jonkinlainen kohtuullinen keskitie, jota noudatettaessa tehokkuuden ja tuloksen sinänsä välttämätön tavoittelu ei tapahdu kaikista sivuvaikutuksista välittämättä.

Missä kohtuuden raja?

Globalisaation ja neljännesvuositalouden sisäistäneet rahoitusmarkkina-analyytikot ja yritysjohtajatkin kysynevät epäillen, miten kohtuuden raja voidaan asettaa - onhan tulosta ja osakkeiden markkina-arvoa kasvatettava niin paljon kuin suinkin mahdollista. Miksi tyytyä vähempään ja jos tyydyttäisiinkin, missä olisi kohtuus? Yleispätevää vastausta ei todella voida antaakaan, mutta kuhunkin tilanteeseen sopivaa tulkintaa saadaan yritysetiikasta, joka tosin näyttää globaalissa neljännesvuositaloudessa kokonaan unohtuneen. Eettisin perustein, mutta myös yrityksen oman pitkän aikavälin edun nimissä yritysjohdon onkin syytä ottaa huomioon omistajien lyhyen aikavälin intressin tyydyttämisen rajoitteina muiden sidosryhmien näkökulmat.

Onhan ilmeistä, että neljännesvuotta selvästi pitemmällä tähtäyksellä ajatellen osakekursseja ei kannata pyrkiä maksimoimaan hetkellisesti muiden sidosryhmien ja yrityksen tulevien toimintaedellytysten kustannuksella. Tällainen voisi sopia osakemarkkinoilta ja yritysten myyntimarkkinoilta pikavoittoja metsästäville sijoittajille, mutta ei pitkäaikaisesta kasvusta ja kannattavuudesta kiinnostuneille omistajille. Tämän valossa vaikuttaa siltä, että neljännesvuositalous on paljolti osakemarkkinoiden spekulanttien luomus tai ainakin heitä varten muotoiltu.

Vaikka spekulanttien toiminnalla saattaa olla heidän oman vaurautensa kasvun lisäksi joitakin positiivisia seurauksia rahoitusmarkkinoiden toimivuudelle, voidaan heitä kuitenkin pitää yrityskokonaisuuden ja muiden sidosryhmien kannalta vastuuttomina sijoittajina. Vastuullisia ovat ne sijoittajat, joiden tarkoituksena on pitää rahojaan yrityksen osakkeissa suhteellisen pitkäaikaisesti. Heille yrityksen jatkuvan toimintakyvyn ylläpidolla on keskeinen merkitys.

Nykyisessäkin toimintaympäristössä luulisi löytyvän tilaa vakaata kasvua ja tasaista kannattavuutta tavoitteleville yrityksille. Tämä vaikuttaa paljon rakentavammalta toiminnalta kuin yrityksen trimmaaminen lyhytnäköisesti huippukuntoon esimerkiksi siinä tarkoituksessa, että yritys myydään kerralla pois tai kokonaisuus paloitellaan ja kaupataan osa kerrallaan. Näyttää kuitenkin siltä, että nykyinen globaali neljännesvuosiajattelu on tuonut yritystoimintaan tällaisen "palapelitalouden", jossa yrityksillä ja niiden osilla käydään jatkuvasti kauppaa. Samalla saattavat unohtua panostukset yrityksen varsinaiseen substanssiin, joka on kestävän lisäarvon luomisen todellinen lähde.

Nykyisin niin usein tavoiteltujen lyhytnäköisten tehokkuusetujen ja finanssivoittojen vastapainona ovat aina muiden sidosryhmien kärsimät menetykset. Varsinkin henkilöstö sekä yhteiskunta veronsaajana ja työttömyyskorvausten maksajana ovat luonnollisesti usein menettäjiä. Näillä ei ole juurikaan joustomahdollisuuksia kuten esimerkiksi asiakkailla, jotka voivat sentään vastata palvelujen heikennyksiin äänestämällä jaloillaan.

Liiketaloustieteessä puhuttiin 1960 -luvulla ja ehkä jo aikaisemminkin voiton maksimoinnin korvaavasta tyydyttävän voiton käsitteestä - satisfioinnista. Näyttää siltä, että vastaava keskustelu on nyt neljännesvuosi- ja palapelitaloudessa käytävä uudelleen, kun kohtuus ja kokonaisnäkemys ovat unohtuneet. Nämä vanhat opit tuntuvat sopivan yllättävän hyvin nykyiseen, sinänsä aivan toisenlaiseen taloudelliseen ympäristöön. Neljännesvuositalous on mennyt laajalti lävitse massapsykoosia muistuttavan ehdottomuuden merkeissä. Liian moni uskoo väitteitä, joiden mukaan ei ole olemassa vaihtoehtoja osakkeenomistajien ylimitoitettujen vaatimusten yksinomaiselle ja välittömälle tyydyttämiselle, joka niin usein tapahtuu haittavaikutuksista piittaamatta. On syytä tiedostaa, että muiden vaihtoehtojen mahdottomuuden todistelu on eräs tunnettu perustelustrategia. Varsin usein sitä on käytetty hyvällä alkumenestyksellä, mutta totuudella on kuitenkin ollut yleensä taipumusta tulla vähitellen esiin.

Palautetta

Lähetä palautetta!