|
Presidentti
Tarja Halosen katsotaan näpäyttäneen valtiopäivien
avajaispuheessaan virallisen ulkopolitiikan arvostelijoita. Hän totesi,
että lyhyen aikavälin poliittisen hyödyn tavoittelu hakemalla
väkisin erimielisyyttä yksimielisistä kannanotoista koituu
harvoin isänmaan eduksi. Presidentti sanoi olevansa tyytyväinen
siihen, että eduskunta hyväksyi joulun alla pääosin
muuttamattomana turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon. Hän
kyllä myönsi, että ulkopolitiikka on erilaisten näkemysten
ja mielipiteiden yhteensovittamista ja totesi, että poliittinen keskustelu
on tärkeä osa demokratiaa.
Presidentin viestin arvellaan kohdistuneen paitsi kokoomuksen edustajien
kantoihin myös Jukka Tarkan Helsingin Sanomissa esittämään
väitteeseen, että Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan ulkopoliittinen
linja perustuu haavekuviin. Tarkan mukaan Euroopan unionin piirissä
hämmästellään Suomen EU:n yhteiseen puolustukseen liittämää
varaumaa ja sitkeää pitäytymistä sotilaallisessa liittoutumattomuudessa,
joka ei enää vastaa tosiasioita.
Näyttää siltä, että presidentti Halonen ja
varsinkin Tuomioja ovat asettuneet puolustuskannalle esitetyn kritiikin
edessä. Tuomiojan nettipäiväkirjassaan esittämää
vastakirjoitusta Tarkalle on luonnehdittu niin, että Tuomioja poltti
päreensä. Presidentin reaktio on luonnollisesti maltillisempi,
mutta hänen esittämänsä keskustelun tärkeyden
korostaminen ja isänmaan etuun viittaaminen ovat tietyssä ristiriidassa
keskenään: onko vain myötäsukainen keskustelu maamme
edun mukaista?
Onko väistämättä niin, että ulkopolitiikasta
vastaavien tahojen välisiä erimielisyyksiä havainneet ajavat
lyhyen tähtäyksen poliittisia tavoitteita ja että tämä
koituu harvoin isänmaan eduksi? Hallituksen ja presidentin yksimielisyys
ei suinkaan takaa tehtyjen päätösten "isänmaallisuutta"
kaikista näkökulmista katsottuna, eikä myöskään
merkitse välttämättä sitä, ettei erilaisia kantoja
näiden toimijoiden välillä esiintyisi vielä avoimina
olevissa kysymyksissä.
Voidaan aivan perustellusti kysyä, olivatko esimerkiksi jalkaväkimiinakanta
ja EU:n yhteisen puolustuksen suhteen esitetty varauma todella isänmaan
edun mukaisia. Entä onko YK:n mandaatin edellyttäminen EU:n nopean
toiminnan joukkojen operaatioihin osallistumiselle ilman muuta maamme etu?
Tällöinhän siirrämme päätösvallan Venäjälle
ja Kiinalle sekä muille turvallisuusneuvoston pysyville jäsenille.
Tämä hiertäisi uskottavuuttamme EU:ssa, ja suomettumisepäilyt
heräisivät aivan oikeutetusti.
Huomion arvoisia argumentteja voidaan siis nostaa esiin paitsi jo tehtyjen
myös edessä olevien päätösten osalta. Valtaa pitävillä
on taipumusta suhtautua nurjamielisesti "veneen keikuttajiin". Kansalaisten
ei kuitenkaan pitäisi tyytyä keskustelun hienovaraiseenkaan tukahduttamiseen.
Ulkopoliittisessa vastuussa olevilta on edellytettävä asiapohjaisia
perusteluja omille kannoilleen. Eri mieltä olevien vähättely
ja heidän motiiviensa leimaaminen ei ole asiallista, eikä myöskään
isänmaan edun mukaista.
Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku
|
o AJK kotisivu