Opiskelun
esteinä on pidetty muun muassa opittua avuttomuutta ja ujoutta
(HS 16.2. ja 23.2.). Varmasti nämä pätevät joidenkin
kohdalla. Suurin opintoja hidastava tekijä lienee kuitenkin työssäkäynti.
Se liittyy haluun ylläpitää korkeahkoa elintasoa jo opiskeluaikana
ja haluttomuuteen ottaa opintolainaa.
Yleisesti ottaen uskoisin opiskelijan tavoittavan professorin tai muun
opettajan, jos vain halua ja uskallusta on. Poikkeuksia tietysti esiintyy.
Sähköposti on aikaisempia helpompi väline esimerkiksi gradutyön
ohjaajan tavoittamiseksi. Sitä on ujonkin helpompi käyttää
kuin puhelinta. Tämä tietysti edellyttää, että
ohjaaja lukee sähköpostinsa ja vastaa niihin. Sähköposti
ei voi tietenkään kokonaan korvata kasvokkain tapahtuvaa ohjausta,
vaan täydentää sitä.
Itse olen vielä emeritusaikana ohjannut sähköpostin välityksellä
graduja ja väitöskirjaakin. Tämä on oikein käytettynä
kätevä väline. Osapuolet voivat olla missä paikassa
tahansa, ja kumpikin voi keskittyä asiaan silloin kun itselle parhaiten
sopii.
Pekka Pihlanto
emeritusprofessori
Turun kauppakorkeakoulu
|