|
Yliopistojen
uusi palkkausjärjestelmä (UPJ) on aiheuttanut laajaa vastustusta,
joskin hanketta kannattaviakin ääniä on kuultu. Ehkä
suurimpia ongelmia järjestelmässä ovat hallinnollinen raskaus
ja lähiesimiesten suorittama alaisten henkilökohtainen pisteytys.
Lukemattomia henkilötyövuosia on jo uhrattu, vaikka järjestelmää
ei ole edes vielä lopullisesti hyväksytty, ja jatkossakin byrokratia
tulee viemään runsaasti aikaa luovalta toiminnalta. Järkevämpää
olisi ollut pysyä vanhassa palkkaluokkajärjestelmässä
ja lisätä sen piiriin kannustavia tulospalkkioelementtejä
- jos nyt yleensäkään sen suuruisilla palkanlisillä,
mitä yliopistot pystyvät maksamaan, on merkittävää
kannustavaa vaikutusta.
Yritysmaailmassa esimies arvioi alaista jatkuvasti ja monien mielestä
näin pitäisi olla yliopistoissakin. Yliopisto ei kuitenkaan ole
yritys, vaan akateemisessa maailmassa työntekijä on itsenäisempi
kuin yrityksessä ja näin täytyy luovassa toiminnassa ollakin.
Yliopistojen tutkimus- ja opetushenkilökuntaa on kautta aikojen
arvioitu viranhaussa ja opinnäytteiden arviointivaiheessa, mutta tämä
tapahtuu säännellyn ja kollektiivisen menettelyn muodossa, joka
nojaa alan asiantuntijoiden lausuntoihin. Näissäkin järjestelmissä
on ongelmansa, mutta kollektiivinen asiantuntija-arviointi on sentään
eri asia kuin yksittäisen esimiehen suorittama pisteytys.
Esimies saattaa olla alaisensa akateeminen kilpailija ja edustaa aivan
erilaista tutkimussuuntausta tai jopa eri tieteenalaa kuin tämä,
jolloin luovan työn tulokset voivat tulla kaltoin kohdelluiksi. Asiaa
ei paljon auta, vaikka lopullinen arviointi tapahtuu henkilökohtaista
esimiestä ylemmällä tasolla, joka ei useinkaan edusta kysymyksessä
olevan tieteenalan asiantuntemusta.
Äskettäin julkistetun tutkimuksen mukaan luovien ihmisten
määrä maassamme on vähentynyt rajusti. On mahdollista,
että byrokratian ehdoilla luodun UPJ:n myötä tämä
kehityssuunta vain vahvistuu myös yliopistoissa. Kun UPJ-hanketta
ja sen edeltäjiä lähdettiin kehittelemään, yliopistojen
olisi pitänyt heti alkuun todeta samoin kuin maamme tuomarikunta:
järjestelmään liittyvän kaltainen mittausmentaliteetti
ei sovi alalle. Tuomarien tapauksessa se olisi vaarantanut kansalaisten
oikeusturvaa ja yliopistoissa luovan uuden tiedon tuottamisen edellytykset
uhkaavat nyt heikentyä.
Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulu
|
o