|
Helsingin Sanomat 2.10.2005
Fortumin ylisuuret optiot ovat herättäneet voimakasta kritiikkiä. Voidaan ehkä ihmetellä, miksi suuria osinkoja nostavia omistajia ei arvostella samalla tavalla kuin optionsaajia. Nämä ovat kuitenkin eri asemassa, sillä talousjärjestelmämme peruspiirteisiin kuuluu, että voitto kuuluu omistajille, olipa se kuinka suuri tahansa.
Yritysjohtaja panostaa yritykseen työtä sekä tietämystä ja saa korvaukseksi palkan tai muun korvauksen. Jos osakkeen arvonnousu ja siihen sidotut optiovoitot syntyvät selvästi muista syistä kuin johtajien toiminnasta, kuten Fortumin tapauksessa, voidaan kyllä aprikoida, millä perusteella johtajat saavat optiotulonsa.
Eräänä perusteena optioille pidetään johtajien sitouttamista yritykseen ja sen omistajien edun mukaisiin tavoitteisiin. Suuri optiovoitto ei tosin välttämättä sitouta, sillä sen saamisen jälkeen johtaja on vapaa tekemään, mitä haluaa. Tuskin pelkkää kohtuullista palkkaa nauttivallakaan johtajalla olisi varaa laiskotella ja laiminlyödä tuloksen tavoittelu, sillä hän saattaisi menettää paikkansa.
Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku
|
o