Markku Mikkola kirjoittaa (TS 9.4.) osuvasti viime aikoina esitetyistä
näkemyksistä, joiden mukaan Turun kauppakorkeakoulu pitäisi
liittää Turun yliopistoon. Mitään todellisia hyötyjä
ei tästä "rakenteellisesta kehittämisestä" todellakaan
koituisi.
Päinvastoin, siitä aiheutuisi vakavaa haittaa kauppakorkeakoululle
säädetylle yhteiskuntaa palvelevalle koulutus- ja tutkimustehtävälle.
Yritysmaailmasta ei tässä voida ottaa oppia, sillä siellä
uusia yksiköitä perustetaan, vanhoja yhdistellään ja
lopetetaan koko ajan. Jatkuvuutta edustava yliopistolaitos ei voi olla
tällaisen voittoa tavoittelevan myllerryksen kohteena.
Yliopistoja yhdistettäessä toteutuisivat samat prosessit kuin
kaikissa suuren ja pienen organisaation pakkoliitoksissa - olivatpa kyseessä
kunnat tai valtiot. Pohjimmiltaan on kysymys vallan käytöstä,
joka heijastuisi yhdistämisen kaikkiin seurauksiin. Kauppakorkeakoulun
toimintaa koskevat päätökset siirtyisivät sen omista
käsistä mammuttimaisen yliopiston hallintoelimille.
Ihmisten käyttäytymisen perusluonteen huomioon ottaen on vahvat
perusteet ennakoida, että yliopiston hallinnossa ei osattaisi kantaa
aidosti huolta kauppakorkeakoulun tehtävistä - pätevän
työvoiman kouluttamisesta talouselämälle sekä tätä
tukevasta tutkimuksesta. Pikemminkin kauppakorkeakoulusta uhkaisi muodostua
opetuspalveluja tuottava lypsylehmä joillekin yliopiston aineille,
jotka eivät kuitenkaan pystyisi täyttämään talouselämän
asiantuntijatarpeita.
Koska kaikki yliopistot joutuvat toimimaan ankaran taloudellisen niukkuuden
oloissa, yliopiston hallintoelimissä ryhdyttäisiin varmasti kuristamaan
kauppakorkeakoulun rahahanoja. Tämä johtaisi kauppakorkeakoulun
opetuksen ja tutkimuksen kurjistumiseen - eli koulutettavien maistereiden
osaamisen selvään laskuun nykyisestä hyvästä tasosta.
Yhdistämisen hinnan maksaisivat sekä tulevat opiskelijapolvet
että talouselämä ja samalla koko yhteiskunta. Tätä
yliopistolaitoksen "rakenteelliset kehittäjät" eivät tietenkään
myönnä haluavansa, mutta niin siinä valitettavasti tulisi
käymään. Kehittämällä verkottumista ja yhteistyötä,
joita jo harjoitetaan, saadaan vahinkojen sijasta aikaan todellisia hyötyjä.
Pekka Pihlanto
professori emeritus Turku
|