Pekka Pihlanto 
Huomio ihmiseen

Pekka Seppänen kirjoittaa Pelin hengessä (Talouselämä 33/2006), että yrityksellä ei ole sielua, sydäntä, eikä aivoja - vain ihmiset ajattelevat, eivät yritykset. Yritys ei myöskään ole mitään mieltä, vain ihmiset ovat, mutta silti Google-haulla löytyy satoja osumia esimerkiksi sanaparille "Nokian mielestä". 

Tämä näennäisen yksinkertainen oivallus on mielenkiintoinen avaus. On tavanomaista, että yleisessä kielenkäytössä ja tutkimuksessa puhutaan yrityksistä persoonattomina organisaatioina, joilla on selkeät tavoitteet ja tahto. Organisaatioita pidetään "ikiliikkujina", jotka eivät juurikaan kaipaa ihmisten panosta. 

Niinpä esimerkiksi johtamisen alueella käsitellään muun muassa johtamismenetelmiä ja organisaatiomuotoja ihmisistä irrallisina asioina. Samoin laskentatoimessa keskitytään tavallisesti laskentamenetelmiin ja -järjestelmiin unohtaen toimijat. 

Ajattelevien ihmisten häivyttämisellä on haittansa, sillä käytännössä inhimilliset toimijat ovat yhtä tärkeitä elementtejä kuin elottomat järjestelmät - joskus jopa tärkeämpiä. Ihmiset ja järjestelmät kietoutuvat yhteen ja vaikuttavat toisiinsa. Ihmisethän tekevät järjestelmät ja "pyörittävät" niitä, ihmiset myös elävät niiden vaikutuspiirissä. 

Pelkkien järjestelmien tarkastelu johtaakin siihen, että ongelmia asetetaan ja ratkaistaan osajärjestelmän ehdoilla, sillä elottomat rakenteet ja niissä toimivat ihmiset muodostavat tietyn kokonaisjärjestelmän. Niinpä vastauksiakin saadaan vain osaongelmiin. 

Ei riitä, että henkilöstö- ja ihmisjohtaminen lokeroidaan erillisiksi tiedon ja tieteen alueiksi, vaan ihmiset olisi syytä ottaa huomioon keskeisenä elementtinä periaatteessa kaikkia yrityksen toimintoja ja osa-alueita tarkasteltaessa - samaan tapaan kuin päätoimittaja Seppänen tekee kolumninsa esimerkeissä. 

Pitäisikin kysyä, miten ihmiset ja ryhmät vaikuttavat järjestelmän toimintaan, ja miten järjestelmä ongelmineen ja ratkaisuineen vaikuttaa ihmisiin. Vaikutukset eivät suinkaan ole aina toivottuja. 

Kun kysymyksissä mennään syvemmälle, joudutaan myös miettimään - niin käytännön työssä kuin käytännönläheisessä tutkimuksessakin - minkälaisia ihmiset yleisesti ottaen ovat ja minkälaisia ovat ominaisuuksiltaan juuri tietyssä organisaatiossa, tietyssä tehtävässä toimivat yksilöt. Tämän tiedon perusteella voidaan pyrkiä ymmärtämään yrityksen ja sen järjestelmien toimintaa entistä syvällisemmin ja ehkä myös paremmin ennakoimaan sitä. 

Pekka Pihlanto
laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulu
 
 

Palautetta 

Lähetä palautetta!