|
Suomen politiikan ykkösketju on jo useamman vuoden ajan johdonmukaisesti välttänyt sanomasta mitään, mikä voitaisiin edes epäsuorasti tulkita Vladimir Putinin kritiikiksi (SK 4/2008). Sama suomettuminen vaivaa myös turvallisuuspolitiikkaamme.
Liittoutumattomuutta perusteltaessa Venäjän nimeä vältetään kuin kissa kuumaa puuroa. Kukaan ei meitä uhkaa, todetaan selvityksissäkin, ja sen jälkeen ryhdytään puhumaan asian vierestä.
Ajatellaan hyväuskoisesti, että jos me emme huolehdi turvallisuudestamme, Venäjä antaa meidän olla rauhassa. Milloin heikkous on tuonut turvaa sotilaalliselta painostukselta?
Meillä olisi liittoutumiselle aivan yhtä hyvät perusteet kuin Baltian mailla, sillä kukaan ei osaa sanoa, mihin suuntaan Venäjä kehittyy tulevaisuudessa – eivät edes venäläiset itse. Venäjä on koko ajan huolestunut turvallisuudestaan, mutta suomettunut Suomi ei omastaan. Pää pensaassa tuntuu niin turvalliselta.
Pekka Pihlanto
Turku
|