|
Helsingin Sanomat 11.10.2008
Yhdysvalloissa puhjennut ja kaikkialle maailmaan levinnyt finanssikriisi on pysäyttänyt ihmiset tosissaan ajattelemaan tilanteen vakavuutta. Toivottavasti jotakin ratkaisevaa opitaan myös pankkipiireissä ja valtiojohdossa. Globaaliin finanssitalouteen ja sen innovaatioihin on tähän asti suhtauduttu aivan liian hyväuskoisesti: markkinat on koettu pyhäksi lehmäksi, jota ei ole tarvinnut valvoa, koska niiden on uskottu itse korjaavaan ylilyöntinsä.
Kriisi paljasti rahoitus- ja pankkimaailman haavoittuvuuden. Sen taustalla on ihmisten ahneus, halu rikastua nopeasti. Johdannaismarkkinoiden uusia innovaatioita, muun muassa roskalainoja kääräistyinä houkutteleviin paketteihin, sai myydä hyväuskoisille ilman mitään valvontaa. Täytyy vain ihmetellä, miten niin moni meni ostamaan sian säkissä. Seuraukset tuntee kukkarossaan jokainen asuntovelallinen ja pian ehkä moni tallettajakin, mutta prosessin lopputulosta ei kukaan osaa vielä ennustaa.
Yhdysvalloissa ilmestynyt Philip Broughtonin teos ”Two Years at Harvard Business School” antaa kriisistä mielenkiintoista taustatietoa, joka koskee maan talouselämän johtoon koulutettavien ja kouluttajienkin asenteita. Huomattava osa kirjoittajan yhdeksästäsadasta kurssitoverista siirtyi valmistuttuaan töihin investointipankkeihin ja muihin finanssimaailman instituutioihin tavoitteenaan nopea rikastuminen. Nämä ja lukuisat heidän kaltaisensa voidaan nähdä nyt koettavan finanssikriisin keskeisinä arkkitehteina.
Silmiinpistävää heidän koulutuksessaan oli humanismin ja inhimillisyyden vajaus. Vaikka heille tarjottiin yritysetiikkaa ja ihmisten käsittelyä koskevia kursseja, kova rahoitusteoria tuntui jyräävän alleen kaiken muun opiskelijoiden mielissä. Harvardissa vierailleiden miljonäärijohtajien varoitukset nopean rikastumistavoitteen ja perhe-elämän yhdistämisen mahdottomuudesta eivät näyttäneet opiskelijoita pelottaneen: ahneuden voima on suuri, kun se saa ihmisen pilaamaan elämänsä parhaat vuodet lihavien eläkevuosien toivossa.
Kun tällainen toimintakulttuuri vallitsee yhdysvaltalaisessa yritys- ja rahoitusmaailmassa – ja enenevässä määrin myös eurooppalaisessa – toiveet todellisesta asennemuutoksesta näyttävät hatarilta. Ellei kriisi vielä huomattavasti pahene, lienee sama meno ennen pitkää jälleen edessä.
Finanssimarkkinat toimivat omien, ihmisten ahneudesta ja peloista kumpuavien oikkujensa ajamana, eikä kukaan enää kykene hallitsemaan niitä. Juuri siksi markkinavoimille on asetettava rajoja, ennen kuin ne taas yltyvät hallitsemattomaksi tuhovoimaksi. Kriisi osoittaa jälleen kerran, että täydellinen vapaus ilman vastuuta johtaa lopulta katastrofiin. Kriisin arkkitehdit lienevät jo turvallisesti kotiuttaneet voittonsa, ja laskun maksavat syyttömät velalliset sekä veronmaksajat eri puolilla maailmaa.
Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulu
|