|
Turun Sanomat 10.11.2009
Erityisesti pääkaupunkiseudulla on havaittu vanhempien siirtävän lapsiaan pois sellaisista kouluista, joissa alkaa olla runsaasti maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Tätä on jossakin määrin paheksuttu julkisuudessa.
On kuitenkin ymmärrettävää, että vanhemmat ovat huolestuneita lastensa oppimismahdollisuuksista. Jos luokan oppilaiden henkilökohtaiset oppimisedellytykset ovat kovin erilaiset, niin oppimiskykyisemmät kärsivät, sillä he eivät pääse etenemään riittävän nopeaa tahtia.
Kriittinen katse onkin syytä kohdistaa lasten vanhempien sijasta viranomaisiin. Maahanmuuton aiheuttamat ongelmat on tähän asti lakaistu liian usein maton alle. Mutta sitten kun asia alkaa sivuta välittömästi kansalaisten omia etuja, he alkavat toimia. Näin todellisuuden realiteetit alkavat äkkiä valjeta päättäjien norsunluutornissakin.
Vastaavanlaista liikehdintää on esiintynyt myös työmarkkinoilla: on katsottu, että maahanmuuttajia syrjitään. Mutta voidaanko työnantajaa vaatia ottamaan töihin henkilö, joka ei hallitse toista maan virallisista kielistä? Asiantila ei ole työnantajan, eikä myöskään maahanmuuttajan vika. Se vain osoittaa, että maahanmuuttajien kotoutus on epäonnistunut.
Viranomaiset eivät voi enää vetäytyä vastuusta ja vaatia, että kansalaiset tinkisivät omista eduistaan tyytymällä tehottomaan opetukseen tai palkkaamalla epäpäteviä työntekijöitä.
Kansalaisille on viestitetty, että yhä laajeneva maahanmuutto on luonnonlain omainen ilmiö, jota on turhaa miltään osin kritisoida. Sen sijaan viranomaiset eivät näytä uskoneen, että meillä pätevät samanlaiset lainalaisuudet kansalaisten suhtautumisessa tähän ilmiöön, kuin esimerkiksi Ruotsissa, Ranskassa ja Saksassa. Kun maahanmuuttajataustaisten määrä luokassa tai asuma-alueella ylittää tietyn rajan – jotkut puhuvat viidesosasta – alkaa valtaväestön pako.
Viranomaisten olisi tiedostettava ongelmien olemassaolo huomattavasti ennen kuin ne kaatuvat päälle. Viimeistään nyt olisi opittava suhtautumaan ongelmiin avoimesti ja kannustettava niitä koskevaan keskusteluun. Näin voidaan havaita riittävän ajoissa kansalaisten kokemia epäkohtia. Jos niihin törmätään liian myöhään, on vaikea keksiä tehokkaita ja halpoja parannuskeinoja.
Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku
|