Satakunnan Kansa 18.1.2012
EU-maiden ylivelkaantuminen on saattanut euroalueen taloudellisen kaaoksen partaalle. Valtiot ovat kasvattaneet kansalaistensa hyvinvointia velalla. Velkojen määrää ei ole lyhennetty, vaan erääntyneet on korvattu uudella ja otettu lisää lainaa. Tätä on alettu pitää normaalina menettelynä, jonka luokittajat ja rahoittajat ovat hyväksyneet oman etunsa nimissä. Vastaava ei onnistuisi yksityisen velallisen kohdalla, vaan hänen on lyhennettävä velkaansa.
Valtiot ja EU ovatkin joutuneet markkinoiden holhoukseen, sillä ylivelkaantumistilanteessa pankki saa aina määräysvallan. Kriisitilanteessa tehtävät valtioiden luottokelpoisuuden arviot tuottavat markkinoille toistuvasti huonoja uutisia, ja tilanne vain pahenee.
Nopeaa ratkaisua ongelmaan ei ole. Tähänastiset kriisimaiden tukihankkeet edustavat lähinnä ajan pelaamista. Rahoittajat saavat sijoituksensa takaisin, mutta valtiot – veronmaksajat – köyhtyvät. EU:n tulisikin lopulta noudattaa omia sääntöjään ja rajoittaa tosissaan valtioiden velkaantumista.
Huippukokous astui oikeaan suuntaan säätämällä rajoituksia ja sanktioita sääntöjen rikkojille. On silti vaikea olla optimisti. Kun useimmat EU-maat ovat rikkoneet sääntöjä ennenkin, mikä saisi ne jatkossa muuttamaan tapojaan? Konkurssikypsää valtiota on vaikea pakottaa ruotuun muistutuksilla tai taloudellisilla pakotteilla.
Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku
|