Julkisuudessa on keskusteltu – syystäkin – Greenpeacen tempauksesta venäläisellä öljynporaustornilla. Monet ovat pitäneet tekoa oikeutettuna. Ilmeistä onkin, että teko ei voi täyttää merirosvouksen tunnusmerkkejä (muualla kuin Venäjällä, missä oikeuslaitos on valtion politiikan väline).
Puuttumatta enempää itse tapaukseen vaikuttaa oudolta, että niinkin moni on meillä ymmärtänyt tätä tapausta, jota ei kuitenkaan voi pitää minään harmittomana teekkarijäynänä. Varsinkin kun vertaa tapauksen käsittelyä julkisuudessa taannoiseen ministeri Päivi Räsäsen lausunnosta nousseeseen kohuun, joutuu ihmettelemään johdonmukaisuuden puutetta.
Ministerihän totesi, että kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia.
Jos sanan Jumala korvaa vaikkapa oikeudenmukaisuudella, niin Greenpeacen lainvastaisen teon ymmärtäminen vastaa aika tarkasti ministerin toteamusta. Eikö tässä ole melkoista epäjohdonmukaisuutta, kun ministerin pelkästä fundeerauksesta nostettiin sellainen haloo, mutta nyt ymmärretään selvästi lainvastaista tekoa, joka todella toteutettiin? Vetosipa mielipiteensä tueksi sitten uskontoon tai oikeudenmukaisuuteen tai kohtuuteen, kysymyksessä on subjektiivinen perustelu lainvastaiselle teolle.
Eräs selitys lienee siinä, että asioihin otetaan yleensä kantaa vahvasti tunneperäisesti – itse sitä ehkä huomaamatta. Lisäksi kannanottoihin saattaa sisältyä halu ajaa niiden avulla tiettyä ajatussuuntaa.
Näin se vain menee. Olipa asioista itse mitä mieltä tahansa, tällaiset epäjohdonmukaisuudet olisi hyvää tiedostaa. Sikäli kuin haluamme olla kannanotoissamme ja uutisoinneissa johdonmukaisia.
Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).