Pekka Pihlanto

Ajk kotisivu Pekka Pihlanto
Ravintolat erityissuojeluksessa?

Uusi Suomi 3.2.2022

Helsingin Sanomat näyttää ottaneen ravintola-alan siipiensä suojaan pääkirjoituksessaan: ”Holhousmentaliteetti ohjaa edelleen” (HS 31.1.). Lehti arvostelee Suomen ravintolarajoituksia ja katsoo niiden olevan Euroopan kovimmasta päästä.

Miten mahtaa olla? Yle.fi raportoi (1.2.): ”Moni uskoo, että Suomessa on tiukemmat koronarajoitukset kuin muualla – tarkistimme faktat, ja asia on lähes päinvastoin”. On syytä myös muistaa, että koronaan sairastumisluvut ovat Suomessa edelleen varsin korkealla. Aihetta ylenmääräiseen optimismiin ei valitettavasti vielä ole.

Pääkirjoittajan mukaan meillä aukioloaikojen kolmen tunnin pidentämisellä ”on enemmän tekemistä suomalaisen holhousmentaliteetin kuin pandemian tukahduttamisen tai ravintoloiden selviämisen kanssa”.

Kuitenkin kolmen tunninkin lyhennys yhdessäoloaikaan ravintolassa vähentää tartunnan leviämisen todennäköisyyttä, joten ei se turha toimenpide ole.

Mitä tulee holhoukseen Suomessa, sitä esiintyy koronan hallinnassa varsin vähän. Toisin kuin monessa muussa Euroopan maassa, meillä ei maski-, eikä rokotuspakkoa ole saatu aikaan – paitsi sairaanhoitajille.

Ihmisillä on siis täysi vapaus olla ottamatta rokotusta ja liikkua julkisilla paikoilla ilman maskia, ja näin he voivat saattaa muita kansalaisia sairastumisen vaaraan.

Pääkirjoittaja vertaa toisiinsa Suomen hallinnon ja keski-eurooppalaisten suhtautumista ruokaravintoloihin: Keski-Euroopassa ravintola on iät ja ajat ollut keskeinen osa yhteiskunnan sosiaalista kudosta. Sen sijaan ”Suomessa syödä kuuluu kotona, mieluiten kello 17.”

Joka maassa ravintolakäyttäytymisellä on luonnollisesti oma kehityshistoriansa ja nykykäytäntönsä. Mutta tällä asialla ei ole juuri mitään tekemistä koronarajoitusten kanssa. Ne ratkaistaan tautitilanteen mukaan.

Viimeisessä kappaleessa tunneperäinen argumentointi huipentuu, kun väitetään, että anniskeluravintolat leimataan meillä ”arveluttaviksi juottoloiksi…siis todellisiksi räkälöiksi”.

Selvää kuitenkin on, että näissä ravintoloissa käyttäytyminen on vapaampaa ja usein humalahakuisempaa kuin ruokaravintoloissa, ja siksi virus leviää niissä todennäköisesti herkemmin.

THL:n riskipistemalli eli räkäindeksi antaakin näille ravintoloille korkeamman riskilukeman kuin ruokaravintoloille. Siksi niiden osalta rajoitukset ovat tiukemmat kuin ruokaravintoloilla. On muistettava, että tässä on kysymys ihmisten terveydestä ja jopa hengestä.

Pääkirjoitussivua seuraavalla sivulla sattuu Muut lehdet -palstalla esiintymään lainaus Kananavassa (1/2022) julkaistusta professori Sami Pihlströmin artikkelista, jossa hän varoittaa optimismin vaaroista muun muassa koronakriisissä. ”Lieväkin optimismi väärässä paikassa voi olla hengenvaarallista”, hän toteaa. Väärä paikka optimismille onkin esimerkiksi koronarajoitusten vähättely.

Lainaus sopii hyvin yhteen edellä käsitellyn pääkirjoituksen kanssa, jota leimaa reipas optimismi epidemian nykyvaiheesta ja torjunnan tarpeesta – ellei sitten haluta puhua ravintola-alan subjektiivisen näkemyksen ylenmääräisestä myötäilystä.

Pitkälle tuntuu venyvän lehden missio, jonka yleisesti oletetaan median osalta olevan tasapuolinen tiedonvälitys.

Pekka Pihlanto
Turku
Kirjoittaja on turkulainen professori emeritus