1. Ensi kerran Nilsiässä
2. Pikkumökin rakentaminen
3. Täysremontti vuodesta 2000
4. Kuvia

Niin iso asia, että voiko tästä ensinkään kirjoittaa? Parasta koko elämässä Nilsiän kesät, kun lapsenlapset olivat tenavaiässä. Monen kesän huippu: Ainon syntymäpäivä. Mutta monta kesää jo ennen sitä. Laurilan kesämökin on Sallin isä Lauri Korhonen rakennuttanut 1953 perintömaalleen Kauppisenjärven rannalle Nilsiään.

Ensi kerran Nilsiässä

Ensi kerran minä tulin Laurilaan melko varmasti kesällä 1961. Silloin ei sinne vielä tietä ollut, vaan tultiin polkua pitkin ja mukana kannettiin evästä. Järven yli veneellä käytiin Sänkimäen kaupasta elintarvikkeita ostamassa. Minä nukuin pukkisängyssä ja pimeässä jossakin lähellä nukkuvan Sallin kättä tavoittelin, turhaan. Nämä ovat ensi muistoni kesämökiltä Nilsiässä. Kesän 1962 Salli oli Ruotsissa. Entä kesä 1963. Eikö silloin Nilsiässä käyty ollenkaan, kun on jäänyt mieleen, että seuraavalla kerralla oli tie ja tultiin omalla autolla. Mutta sehän olisi voinut olla vasta 1967. Eikö vasta silloin Morris Mini ostettu, kun Sallillakin oli ajokortti ja Salla oli syntynyt? Muistaako Salli?

Kyllä sitten mökkielämästä nautittiin sekä kesällä että hiihtolomilla talvella. Mutta hillitympää oli riemu silloin kun sitten lapsenlapsilauman kanssa tämän vuosituhannen puolella. Tallella ovat muutaman vuoden hiihtokilometritiedot hiihtolomilta. Kuntoliikunta Noin kilometrin pituinen latu pihasta järven yli Kainulaisen pellolle ja takaisin. Kaikki me sitä joka päivä hiihdimme.

Kesällä oli uinnit ja onkimiset. Eikö meillä ollut laituri jo 1970-luvullakin? Uusi tehtiin 1998 varta vasten omien piirustusten mukaan tehdyille alumiinipukeille. Silloin aikoinaan 1970-luvulla uistelin ja sain haukia. Lastenlasten aikaan pihalla oli hyppypaikka ja kuulantyöntöpaikka kuten 1950-luvulla Hämeenkylän Korpelassa. Hyppypaikalla vain pituushyppyä voitiin harrastaa, ja vauhditonta tietenkin. Kyllä Laurilan kisoja on pidetty täydet kymmenen vuotta vuodesta 2001 vuoteen 2010. Laurilan Kisat. Mujusen pojat ovat osallistuneet myös Osuuspankin järjestämiin Hippo-kisoihin. Nykyään kuitenkin yleisurheilu on jäänyt taka-alalle, kun on tullut paljon uusia liikuntamuotoja, esim laskettelu ja pyöräily. Itse en laskettelua ole koskaan harrastanut, mutta pyöräilyä sillä ensimmäisellä urheilu-urallani, vaikkakin vähemmän kuin yleksurheilua. Ennätykset on pyöräilyssäkin noteerattu. Vuoden parhaat.

Pikkumökin rakentaminen

Pikkumökin rakensimme 1973 ja 1974 eli aloitimme ennen Amerikan matkaa ja saimme valmiiksi Amerikasta palattuamme. Se on Rantasalmi Oyn saunamökki. Talvella 1973 se tuotiin. Esko Heiskanen sen vastaanotti ja varastoi puolestamme. Kesällä sen sitten Sallin kanssa pystytimme jo ennen Amerikkaan lähtöämme valetulle laatalle. On jäänyt mieleen, että ensimmäisenä päivänä saimme paikoilleen kaksi hirsikertaa ja toisena loput viisitoista. Näin muistelen, että seitsemäntoista on kaikkiaan. Uunin muurauksen suoritti kunnon ammattimies. Mikä olikaan nimi? Nyt joskus 2000-luvulla olin tekemisissä Nilsiän elinkeinoasiamiehen kanssa. Hän kertoi olleensa hanslankarina tätä uunia muurattaessa. Pikku mökin seinään on kiinnitetty kauniisti kaiverrettu puulaatta, jossa lukee Korpela. Se on vahinko, sillä ystävämme Esko tarkoitti sen päärakennuksen seinään tai tienviitaksi. Ei tullut ajatelleeksi, että paikalla oli nimi sen rakennuttajan mukaan Laurila. Korpela sopii mainiosti pikkumökin seinään. Pikkumökiksi sitä kuitenkin edelleenkin nimitämme.

Puhelin on Laurilassa ollut jo ties kuinka kauan. Johto vedetty järven pohjaa pitkin Sänkimäestä. Sähköt sinne vedettiin 1991. Samalla myös vesijohto kaivosta kumpaankin rakennukseen. Vai laitettiinko vesijohto vasta suuren remontin yhteydessä 2000-luvulla? Kummastakaan mukavuudesta eivät appivanhempani enää ennättäneet nauttia. Muuten kyllä kesät Laurilassa viettivät. Oli mahdollista, kun Ruotsalaisen kauppa-auto kävi paikalla.

Täysremontti vuodesta 2000

Eläkkeelle jäätyämme vuodesta 2000 eteen päin suoritettiin Laurilassa täysremontti. Rakennusta pitennettiin kolme metriä. Lisätilaan rakennettiin maisemahuone ja kylpyhuone ja viemäröinti molempiin rakennuksiin samoin sähkölämmitys eli tehtiin koko kompleksi omakotitalon tasoiseksi ympärivuotiseen käyttöön, vaikka siten ei ole koskaan käytetty eikä se ole sellaiseksi rekisteröity. Siinä yhteydessä myös piha ja ranta täydellisesti uudistettiin. Ryteiköt muutettiin ruohokentiksi. Niistä oli sitten iso ilo tenavaikäisille lapsenlapsille kuten myös meille vanhemmillekin. Polttopuuksi sopivaa puutavaraa kertyi raivauksesta niin paljon, että minä ensin rakensin 4 metriä halkaisijaltaan pyöreän Peikkolinnan kuviltellen lastenlasten siinä haloista rakennetussa kaksikerroksisessa linnassa jotenkin leikkivän ja viihtyvän. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Aikansa Peikkolinna pihan koristuksena seisoi suineen silmineen. Sai seurakseen vielä 2x2 pohjaisen umpinaisen kolme metriä korkean huippua kohti suppenevan obeliskin ja sitten vielä toisenkin Peikkolinnan seinistä rakennetun. Kaikki nämä tekivät asiallista virkaa polttopuuvarastoina. Esko Heiskasen kanssa rakensimme kyllä sitten vieläkin paremman Halkoladon tähän tarkoitukseen. Heiskasilla olin sellaisen nähnyt ja sen sopusuhtaiseen ulkonäköön tykästynyt. Jo sitä ennen tontille rakennettiin vielä aivan mainio savusauna. Sen rakensi ominensa avaimet käteen periaatteella Tapani Mustonen. Harvoin sitä käytettiin, kun on lämmittämisessä aikamoinen vaiva. Aina siitä on suuresti kuitenkin nautittu.

Minä en liikuntakyvyn heikkenemisen takia ole muutamaan vuoteen pystynyt mitään pihapuuhaa mökillä harrastamaan, mutta silti olen suuresti siellä olosta kuitenkin nauttinut. Viime kesänä eli kesällä 2016 ei savusaunaa lämmitetty enkä minä aikeista huolimatta kyennyt talviturkkia järvessä heittämään kuten en parina aikaisempanakaan kesänä. Nurmikkoa pvat jo mpnta vuotta Mujusen isä ja pojat hoitaneet, nyt viimeksi Ville poika on talon maalannut.