| 20040513to | Tänään tutustumme Eremitaasin mittaamattomiin
taideaarteisiin. Lounaan jälkeen käymme Iisakin kirkossa. Ilta
on omistettu teatterille. Jotkut käyvät Mariinski.teatterissa
katsomassa Joutsenlampi baletin. Itse menen Vasilin saarella olevaan Satyri
teatteriin katsomaan Ostrovskin näytelmää 'Viimeinen uhraus'.
|
|||||||||||||||
| 0900 |
EremitaasiEremitaasin taide- ja kulttuurihistoriallinen museo koostuu rakennuskokonaisuudesta, johon kuuluvat Rastrellin suunnittelema Talvipalatsi, Vanha Eremitaasi, Pieni Eremitaasi ja Eremitaasin teatteri. Museossa voi ihailla Michelangelon, Rubensin, Rembrandtin, Van Goghin ja monien muiden vanhojen mestareiden lisäksi parhaita impressionisteja ja Picassoakin.Vuonna 1764 Katariina Suuri perusti Talvipalatsiin loistokkaan hovimuseon.
Nykyisin Eremitaasi koostuu seitsemästä eri rakennuksesta ja
siellä on yli 3 miljoonaa taide-esinettä. Talvipalatsi jo itsessään
on vertaansa vailla oleva taideteos. Opastetulla kierroksella tutustutaan
mm. juhlahuoneistoon, pieneen Eremitaasiin ja uuteen Eremitaasiin.
|
|||||||||||||||
| Jakaannumme
kolmeen noin 15 hengen ryhmään. Käveltävää
riittäisi, joten patteriVaari
huonokuntoisen jättäytyy lyhyen oppikurssin ryhmään.
Meille näytettäisiin vain kulta-aarrekammio. Sisäänpääsyvuoroa
joudumme tunnin odottamaan. Olisi mahdollisuus katsoa impressionistisen
taiteen sali tai istua kahvilassa odottamassa. Olo on sellainen, että
valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon. Osoittautuukin sopivalta vaihtoehdolta.
Ensi kertaa elämässäni vierailen internet-kahvilassa, vaikka
jo pian 8 vuotta olen ollut varsinainen internet-friikki: yli 3000
sivua tavaraa netissä ja päivittäin monta tuntia niitä
huollan. Kaikki asiani ovat netissä ja koen internetin yhdeksi maailman
suurimmista
keksinnöistä.
Nettikahvila Eremitaasissa on yllätys ja todella miellyttävä
paikka. Sata ruplaa (3euora) tunnin yhteys, kahvi 80 ja vadelmaleivos saman
verran. Kuvittelin, että voisin oman sivustoni sähköpostilinkeistä
lähettää postia tutuille, mutta niin ei ollut, posti ei
toimi nettikahvilassa. Vai toimisiko joku Hotmail tai sen tyyppinen? Minulle
riitti, että pääsin omaan sivustooni ja samoin paikalle
tulleen 'Stigun' eli Stig Sundmanin sivustoon. Tästä
pääset sinäkin. Sama hymypoika siellä tervehtii,
joka tuossa selän takanakin seisoo.
|
||||||||||||||||
| Kulta-aarteet
ovatkin sitten ihan muuta kuin luulin. Eivät tsaarien kalleuksia
vaan arkeologisista lähteistä löytynyttä tavaraa -
ei juuri lainkaan Venäjältä. Museon tieteellinen asiantuntija
esittelee niitä hyvin hiljaisella ja monotonisella äänellä
hyvin perusteellisesti. Natasha tarkoin tulkitsee. Aika pian ryhmä
hajoaa omille teilleen ja lopulta vain minä kuljen esittelyn mukana.
Ja minunkin motiivini ovat ihan muut kuin kulta. Seuraan esittelijän
puhetta ja Natashan tulkintaa. Tuota tulkin työtä olen itse monet
kerrat tehnyt, mutta siitä kun viimeksi tein, on jo aikaa. Tämä
on niitä harvoja paikkoja, jossa venäjänkielen taitooni
ei kiinnitetty huomiota, vaikka olisi ehkä eniten ollut aihetta. Eipä
tietysti taito ilmi tulekaan, kun vain kuuntelen, kyllä tosin välillä
Natashalle 'aidompia' sanavaihtoehtoja väliin livauttelen. Missään
tapauksessa ei mitään todellista huomautettavaa Natashan mahtavassa
suomen taidossa. Mutta muuten melkein joka paikassa, missä ryhdyn
paikallisten kanssa puheisiin, kohta pian ryhdytään kyselemään,
missä olen niin hyvin venäjää oppinut. Rehellinen vastaukseni
on, että olen sitä koko
ikäni opiskellut, eläkevuosina tosin melkein vain kirjoja
lukemalla. Englannissa ja varsinkin Amerikassa ei kukaan ihmettele
englannin taitoa, Ranskassa katsotaan pitkin nenänvartta vaikka kuinka
sujuvasti puhuisi. Espanjassakaan ei kiinnitetä huomiota, mutta Italiassa
ja näköjään myös Venäjällä pannan
heti merkille. Oikeastaan aika ymmärrettävä juttu, miksi
juuri näin. Venäjä on suuri kulttuurikieli ja kuitenkin
vain harvat ulkomaalaiset sitä puhuvat. Vähän sama on Italiassa
ja suomalaisella on nimenomaan Italiassa pieni etulyöntiasema oman
kielen vokaali- ja konsonanttirakenteen ansiosta, se kun on kovin lähellä
italian vastaavaa.
Tällainen museokierros pitäisi tarjota vain asiantuntijoille. Ihan äsken jollakin nettisivulla näin neuvon, että älä lähde seuraamaan opastettua kierrosta vaan katso ominesi ja omassa tahdissa. Minustakin tuntuu, että niin on parempi. Olen tosin pari kertaa kokenut mallikelpoisen esittelykierroksen, ensimmäisen Venetsiassa melkein 40 vuotta sitten. Opas ilmoitti heti alkuun, että museossa on paljon nähtävää, mutta että kierroksella pysähdytään vain viiteen paikkaan. Niin tehtiinkin. Niistä viidestäkin vain yksi jäi mieleen, mutta jäikin sitten ehkä loppu iäksi. Se oli Michelangelon David patsas. Sen ympärillä pyörittiin ja opas kertoi siitä niin että ainakin vielä museosta ulos tullessa oli asioita mielessä. Toinen vähän samanlainen oli kerra Pariisin Louvressa. Silloin nähtiin Leonardo da Vincin Mona Lisa, la Gioconda ([kuuluisalla hymyllään] Leikkivä).
Laumasta eksyin - Virve kännykällä
pelasti.
Eremiaasissa selvisin lopulta ihan kunnialla ja sain ainakin
itseäni suuresti miellyttävän kuvasaaliin ilman selostusta
salien läpi kulkien. Mutta hyvin nolo loppu kuitenkin tuli. Narikassa
sähläsin, kun tapani mukaan jättäydyin jonon hännille.
Lörpöttelin jonkin aikaa muhkean narikkamestarin, varmaan puna-armeijan
eläkeläisen kanssa - jaa, eipä hänkään muistanut
kielitaitoani kehua, vaikka monet muut narikat. Sitten auoin puseroa pussista
ja lähdin 'jonon perään'. Kohta kadulla osoittautui kuitenkin,
että olin lähtenyt seuraamaan saksalaisia selkiä. Yritin
tähystää, näkyisikö missään tuttuja.
Ei näkynyt. Ei ollut muuta keinoa kuin lähteä päin
vastaiseen suuntaan, jos sieltä vaikka löytyisi. Missään
ei näy ketään tuttuja. Olen auttamatta jäänyt
ryhmästä. Voin vain kuvitella, miltä tuntuisi, jos kielitaito
olisi nolla. Itselläni ei sitä pelkoa tälä kertaa ole.
Mutta ei ole apua kielitaidostakaan ryhmän löytämisessä.
Kännykästä olisi. En vain huomaa heti käyttää.
Ei löydy repusta myöskään tietoa lounaspaikasta eikä
nimi muistu mieleen, vaikka on jo kerran siellä oltu. Ei olisi muuta
vaihtoehtoa kuin lähteä Vasilin saarelle. Aika hölmöä,
etten tullut kännykkää ajatelleeksi, vai etsinkö sittenkin
Virven numeroa, mutta sitäkään en papereista löytänyt.
Pian kuitenkin kupeella värisi ja Salli harmistuneena papatti jotakin.
Siis hänellä oli sittenkin puhelin mukana. Virve sai sen käteensä
ja hän ymmärsi, missä olen ja ohjasi askel askeleelta minun
bussin luo. Alle sadan metrin päässä Kalev vielä tehosti
väläyttämällä bussin valoja. Niin palasi kadonnut
lammas laumansa luo. Onneksi jäi viimeiseksi tällaiseksi töppäykseksi.
Anteeksi ja kiitos pitkämielisyydestä. Ei ole koskaan ennen sattunut.
Mitä jos olisi Kiinassa näin käynyt!?
|
||||||||||||||||
| Linkkejä
lisätietoihin
Perustietoja Eremitaasista Eremitaasin uutuudet Eremitaasin historiaa |
||||||||||||||||
| 1530 | Iisakin kirkko. Tämä
kirkko on (osittain) ihan kirjaimellisesti rakennettu kotikylän kivestä.
Minulla ei kuitenkaan ole netissä aineistoa, jota voisin todisteksi
näyttää. Heh, heh, pitäisiköhän laittaa nettiin
se kuva, jossa Salli hehkeänä morsiamena (ihan siveässä
imapuvussa) istuu puisella venelaiturilla ja takana näkyy 'Lentämän
ristanja' eli kivilouhimoiden jätekivistä joskus sata
vuotta sitten tai ehkä jo Iisakin kirkon rakenusaikana (1820-60) rakennettu
venelaituri. Sellainen on Virolahden Hämeenkylässä joka
talon rannalla. Lopputulos, oma kirkko tsaarin maalla, on joka tapauksessa
todella komea. En muista näin kauniina edelliseltä käynniltä,
kun keskikuorissa vielä Foucaultin heiluri todisti maapallon pyörimisliikkeestä,
ikäänkuin tieteen aikaansaamana kirkon alkuperäistä
sanomaa suurempana ihmeenä. Pois on nyt Foucault viety ja kulta loistaa
Sanan ja Enkelten kehyksinä. Vaikuttava paikka kuten kuvistakin näkyy.
Lopuksi leviää huhu, että somenkielistä kuvateosta
myydään 10 ruplalla eli 30 sentillä. Voiko olla totta? On
se. Ostan ja kysyn. 'Rasprodazha' eli loppuunmyynti ennen uutta painosta.
Tämä kuten Pietarin 300-vuotisjuhlajulkaisukin ovat täynnä
loistavia valokuvia. Tekstikin on ehdottomasti asiantuntijan laatima, mutta
suomenkielinen käännös - ah se on niin hupaisa! Eivät
ehkä laittaisi, jos tulisivat ajatelleeksi. Tästä syystä
alkoi aikoinaan tulkin urani. Kauppakorkeakoulussa piti esitelmää
Neuvostoliiton huippu, akateemikko Fedorenko. Lähetystön filologitulkki
käänsi. Jokaiselle sanalle oli vastine, mutta asia jäi täysin
ilmaan leijumaan. Luennon lopuksi 500 hengen salissa nousin seisomaan ja
sanoin: 'kun tulkki sanoi sitä, niin tarkoitti tätä.' Vannon,
että yleisössä kävi kohahdus. Seuraavalla kerralla
rohkaisisin mieleni ja tarjoutuisin tulkiksi. Niin myös kävi
ja vielä parikymmentä vuotta myöhemmin tapasin jonkun paikalla
olleen, joka muisti tapahtuman.
|
|||||||||||||||
| 1900 | Teatteri-ilta. |
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20040518 (20040518) o 
o AJK kotisivu
.jpg)
