| 20040515la | Tänään päästään kotiin. Tai joudutaan lähtemään. Kuinka sen nyt ottaa. Paljon jää näkemättä ja kokematta, mutta kyllä jo väsyttääkin. 'Hima är alltid hima, fast det är roisigt' kuten yhteinen ystävämme Amy Nilsson sanoo. Vielä ennätetään kuitenkin yksi minulle todella tärkeä ohjelmanumero: käynti Dostojevskin kotimuseossa. Löydän sen kartalta ja pystyn koko jutun junailemaan ihan itse. Suureksi ilokseni saan vielä muutaman ryhmäläisenkin mukaan. Kahdeksan meitä on. Kävelymatka osoittautuu loppujen lopuksi melko pitkäksi ja koko vapaa-aika siihen menee. Juuri ja juuri ennätetään [perinneruokaravintola <Hleb Solj - 'Leipä ja suola'> kivijalassa vähän Nevskiltä syrjässä] lounas siemaista, ja millainen lounas! Ilman muuta matkan paras herkku: sienimuhennoksella täytetyt blinit. (2004 vuoden herkku; koettava uudelleen). | ||||||||||
| 1000 | Jo vuosia on
mielessä pyörinyt ajatus Pietarin matkasta ja kahdesta asiasta
siellä: teatteri ja Dostojevski museo. Kaikki alkoi siitä, kun
teatteri Viiruksessa esitettiin Karamazovin
veljekset 1993. Päätin lukea kirjan. Sitten Karamazovin veljekset
esitettiin vielä Ryhmäteatterissa
1994. Sen jälkeen olin täysin myyty mies. Jo sitä ennen
olin lukenut Dostojevskin 'läpimurtoteokset' Bednye ljudi (Köyhiä
ihmisiä) ja Njetotshka Nezvanova, aivan ihastuttavat pienet teokset,
joita voin suositella kenelle hyvänsä maistiaisiksi. Sitten keksin,
että olisi soma lukea jonkun kirjailijan koko tuotanto eli kootut
teokset. Sattui niin, että Laterna Magica divarissa oli saatavilla
sekä Tolstoin että Dostojevskin kootut. En osannut päättää
kumpi, joten ostin molemmat, yhteensä 900 mk, muistan hinnan. Kumman
lukisin? Kummaltakin olin lukenut joitakin, siinä vaiheessa jo Karamazovin
ja Tolstoilta Sodan ja rauhan kahteenkin kertaan venäjäksi ja
myös Anna Kareninan. Silti päätin, että Dostojevski.
Kahden vuoden urakka oli. Siihen aikaan sanottiin Paavo Väyrysen [mielestäni
yhä poliitikoista paras] lukeneen samat kolmessa päivässä
- jokainen tajuaa panetteluksi.
Vielä kävi niinkin, että tutustuin todelliseen Dostojevski-asiantuntijaan Hans Othmaniin. Hän on ihan kansaninvälisestikin arvostettu tekijä. WSOY oli 1987 julkaissut hänen teoksensa Dostojevski ja todellisuus. Mutta se oli suomennos. Alkuperäinen ruotsinkielinen teksti oli jäämässä unholaan. Minulla oli kokemusta omakustanteiden toimittamisesta ja julkaisemisesta. Olin omia oppikirjojani julkaissut jo 1960-luvun lopulta lähtien. Olen todella hyvilläni, että tulin ryhtyneeksi puuhaan ja käytännöllisesti katsoen alusta loppuun kirjoitin Othmanin käsikirjoituksen tietokoneeseen ja otin siitä kaksikin painosta. Ruotsinkielisen alkuteoksen nimi on Dostojevskij och verkligheten, (ISBN 951-9061-19-3 Talousteos, 234 s.) Harmittaa, etten nyt kuitenkaan tullut ottaneeksi kappaletta mukaan annettavaksi museoon. Jos vielä löydän ylimääräisen kappaleen lähetän postissa. Ainoatani en lähetä. Kuten luettujen kirjojen luettelostani selviää, Dostojevski tuli alkukielellä kertaalleen luetuksi vuonna 1997, kun lopuksi luin jo aikaisemmin suomeksi lukemani romaanin Rikos ja rangaistus - kaikkien salapolisiiromaanien äidin. Sen jälkeen on tullut Dostojevskia luetuksi unkariksi ja portugaliksikin. Kaihoan päästä vielä uudelleen venäjäksi lukemaan. Mutta sitä ennen haluaisin lukea myös Tolstoin kokonaan. Onkin hyvällä menollaan, mutta on tullut yllättävä ongelma. Viime kesän muutossa jouduin yli puolet kirjoistani pakkaamaan laatikoihin ja ullakolle. Sinne meni vahingossa Tolstoin kootut. Olen niitä kertaalleen tuloksetta etsinytkin. Dostojevski on tietenkin kunniapaikalla kirjahyllyssäni. Nyt sitten pääsen Dostojevski-museoon. (Osoite : 191002 Sankt-Peterburg, Kuznetsnyj per. 5/2) Tietenkin se on eräänlainen pyhiinvaelluspaikka, mutta varsinainen Dostojevski löytyy hänen teostensa sivuilta. Museo, koti muutaman viimeisen vuoden (1878-81) ajalta on eräänlainen isännän ajatusten kuori tai pakkaus. Täällä on kirjoitettu Dostojevskin pääteos Karamazovin veljekset. Pariin lauseeseen kiteytettynä on pakkauksen sisältö minun kohdaltani suunnilleen seuraava. Dostojevski on mielikirjailijani. Viehätys on siinä, että Dosto (kunnianimi kuten Shake, jollaista ei vähällä ansaita) ei ole kirjoittanut sanaakaan, joka ei voisi olla totta. Dosto on elänyt kolme elämää: yksi on hänen oma elämänsä, toinen hänen tuotantonsa, jonka hän on kirjoittanut omasta elämästään ja kolmas on Karamazovin veljekset, joka on yhteenveto hänen koko tuotannostaan. Tietenkin nämä ovat kliseitä. Ne ovat kliseitä niin kauan, kunnes ne kokee oikeaan osuneiksi hänen kirjojensa kautta. Kun aluksi sanoin että kaikki alkoi kohdallani Viiruksen teatteriesityksestä, se ei ole ihan koko totuus. Oikeammin: Dosto-kierteen viimeinen vaihe alkoi siitä. Ihan ensimmäinen sysäys oli sittenkin jo 1974, jolloin ensimmäisen kerran yritin lukea Karamazovia. Jäi kesken. Ei vielä venäjän taito riittänyt. Sitten 1979 tytär antoi joululahjaksi Rikoksen ja rangaistuksen suomeksi. Muistan kuinka harmistuin, että suomeksi, vaikka hyvin tiesi, että venäläistä haluan lukea venäjäksi. Luin kuitenkin sivun, luin kaksi, vereni tunsin kuumemmaksi... Totesin, ettei perheen tule odottaa minulta mitään kontribuutiota mihinkään asiaan, ennenkuin olen kirjan ahmaissut loppuun. Niin tapahtui. Olin kuvioissa mukana taas uudenvuoden aatonaattona. Nämä viimeiset kuvat kruunaavat tämän hienon matkan kokemukset. Kiitos YLEn Eläkeläiset!
|
||||||||||
Linkkejä: |
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20040518 (20040518) o 
o AJK kotisivu
