2 Kokonaistaloudellinen
tietoperusta Yhteenvetosivu o 3-kehysvaihtoehto
2 Kokonaistaloudellinen
tietoperusta 1 Kansantalouden tilinpito
2.1.1 Tilinpidon lähtökohta
2.1.2 Tilien sisältö
2 Kansantulokäsitteitä
2.2.1 Bruttokansantuotos
2.2.2 Käytettävissä
oleva tulo (KOT)
2.2.3 Pääomanmuodostus
ja pääomakanta
3 Tilinpidon menetelmät
2.3.1 Arvonlisämenetelmä
2.3.2 Kansantulolaskelmien
indeksiongelma
2.3.3 Kansantalouden
tilinpidon heikkouksia
4 Tietopankkien käyttö
2.4.1 AdBase ja mikrotietokone
2.4.2 Bruttokansantuotos,
trendi ja trendiennuste
2.4.3 Yhteydet tietopankkeihin
Taulukot:
T2.1 Tilinpito 1
T2.2 Tilinpito 2
T2.3 Arvonlisämenetelmä
ja leipä
T2.4 Maito ja peruna
Kuviot
K2.1 Kansantalouden kiertokulku
K2.2 Kokonaiskysyntä
ja kokonaistarjonta
K2.3 Kansantulokäsitteestä
toiseen
K2.4 Bruttokansantuotos
ja trendit
Käsitteitä
Institutionaalinen
Funktionaalinen
Laspeyres
Tietokoneohjelmat
Kokeile Natacc
Kokeile SmaExe
Taloudellisia tapahtumia täytyy pystyä mittaamaan, ennenkuin taloudellista menneisyyttä voidaan ryhtyä analysoimaan tai tulevaisuutta ennustamaan. Tässä luvussa tutustutaan kansantalouden tilinpitoon,joka on tärkein kokonaistaloudellisen tiedon lähde.
Kansantalouden tilinpito on yhtenäinen tilipuitteisto, samanlainen kaikissa Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenmaissa. Sosialistisissa maissa noudatetaan kuitenkin eri järjestelmää, materiaalisen tuotannon tilinpitoa.
| Simon S Kuznets 1901- |
| Simon Kuznets muutti Venäjältä Yhdysvaltoihin nuorena.
Hän toimi useissa yliopistoissa ja siirtyi eläkkeelle Harvardista
1971, samana vuonna kuin sai Nobel-palkinnon kansantalouden tilinpitoa
koskeneesta elämäntyöstään.
Ensimmäiset laskelmansa Yhdysvaltojen kansantulosta 1929-32 hän julkaisi NBERn (National Bureau of Economic Research) palveluksessa ollessaan 1934. Hän on myös tutkinut taloudellista kasvua viimeisten parin sadan vuoden aikana. Hänen käsityksensä mukaan kasvun ydin on teknologisten ja institutionaalisten tekijöiden vuorovaikutus innovaatioprosessin muodossa. |
Kansantalouden tilinpidon tarve kävi ilmeiseksi 1930-luvun laman aikoina. Syntyi tarve mitata kansantalouden kokonaissuoritetta laman syiden selvittämiseksi ja talouspoliittisten toimenpiteiden mitoittamiseksi.
Kansantalouden tilipidosta saadaan kansantalouden kokonaistuotosta, kansantuloa, hintatason kehitystä ja työllisyyttä koskevaa tietoa. Kaikkia näitä asioita koskevat tiedot ovat tietoja taloustoimien virroista eli määristä aikayksikössä.
Kuviossa K2.1 on esitetty äärimmilleen yksinkertaistettuna kansantalouden raha- ja hyödykevirtojen kiertokulku. Siinä kansantalous on jaettu kahteen sektoriin, kotitalouksiin ja yrityksiin. Kotitaloudet saavat hyödykevirran yrityksiltä ja maksavat kulutusmenonsa rahavirralla yrityksille. Vastaavasti yritykset saavat kotitalouksilta tuotannontekijäpalvelusten virran ja maksavat siitä tuotannontekijäkorvauksina palkkoja, vuokria, korkoja ja voittoa kotitalouksille. Kolmea näistä neljästä virrasta mitataan systemaattisesti taloustoimittain ja talousyksiköittäin kansantalouden tilinpidossa. Tämän mukaan puhutaan funktionaalisesta ja institutionaalisesta tilinpidosta.
K2.1 Kansantalouden kiertokulku
kieku 97-08-30 880914
kannalta kansantalous on jaettu viiteen sektoriin: yritykset, rahoituslaitokset, julkisyhteisöt, voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ja kotitaloudet.
kannalta tilinpidossa taloustoimia tarkastellaan neljällä sulautetulla tilillä, jotka ovat (1) tuotanto ja sen käyttö, (2) tulot ja niiden käyttö, (3) varallisuuden muodostus ja sen rahoitus sekä (4) Suomen ja ulkomaiden väliset taloustoimet.
Kansantalouden tilinpito perustuu taloustoimien virran mittaukseen kiertokulun kolmessa pisteessä. Nämä on merkitty kuvioon K2.1 pienillä neliöillä.
Kulutusmenoja
mitataan kotitaloustiedusteluilla.(1) Laaja kulutustutkimus suoritetaan 5 vuoden välein, viimeksi se on tehty 1986. Siinä selvitetään kotitalouksien kulutusmenojen rakenne ja määrä yksityiskohtaisesti. Näistä tutkimuksista saatavaa tietoa käytetään, paitsi kansantalouden tilinpidossa, myös pohjana määriteltäessä kuluttajahintaindeksin rakennetta ja painotusta.
Tuotantotoiminnan
tilastointi tapahtuu kokonaistuotannon määrän ja toimialakohtaisen jakaantumisen selvittämiseksi.
Tulot
eli palkat ja muut tuotannontekijätulot mitataan verotustilastosta. Verotustilasto on kansantulotilaston lähteistä kattavin ja tarkin.
Näistä tiedoista tehdään eri aggregointitasoilla yhteenvetoja käytettäväksi kokonaistaloudellisen suunnittelun ja ennakoinnin tarpeisiin.
Taulukossa T2.1 on edellä mainitun neljän sulautetun tilin lisäksi yksityisen sektorin (= kotitaloudet ja voittoa tavoittelemattomat yhteisöt) sekä julkisen sektorin tili.
| 4. Yksityinen tulonkäyttö | |||
| Yksityiset kulutusmenot | 295.9 | Palkat | 218.2 |
| Välittömät verot | 83.8 | Toimintaylijäämä | 57.3 |
| Siirtomeno julkisyhteislle | 210.5 | Sosiaalivakuutusmaksut | 63.1 |
| Yksityinen säästäminen | 10.6 | Tulonsiirr julkyhteisöiltä | 262.1 |
| Yksityiset tulot | 600.7 | Yksityiset tulot | 600.7 |
| 5. Julkinen tulonkäyttö | |||
| Julkiset kulutusmenot | 119.1 | Välittömät verot | 83.8 |
| Tukipalkkiot | 14.9 | Välilliset verot | 75.3 |
| Tulonsiirrot yksityisille | 262.1 | Julkisyhteisöj muut tulot | 121.8 |
| Julkinen säästäminen | -17.9 | ||
| Julkisyhteisöjen tulot | 378.2 | Julkisyhteisöjen tulot | 378.2 |
| 6. Ulkomaat | |||
| Tavaroiden vienti | 172.8 | Tavaroiden tuonti | 125.5 |
| Palveluiden vienti | 34.4 | Palveluiden tuonti | 35.6 |
| Muut tulot ulkomailta | 21.6 | Muut menot ulkomaille | 45.2 |
| Vaihtotaseen ylijäämä | 22.5 | ||
| Tulot ulkomailta | 228.8 | Menot ulkomaille | 228.8 |
puolella on esitetty bruttokansantuotoksen aikaansaamiseksi suoritettujen tuotannontekijäkorvausten jakaantuminen eli se mihin yritykset ja julkinen sektori käyttävät rahansa tuotantotoiminnassa. Tärkein tuotannontekijäkorvausten erä on työpalkat ja niihin kiinteästi liittyvät sosiaaliturvamaksut, jotka yhdessä muodostavat noin 54 prosenttia bruttokansan-tuotoksesta. Toimintaylijäämä muodostuu yrittäjätulosta ja yritysten voitoista. Osa bruttokansantuotoksesta käytetään vuoden aikana kuluneen kiinteän pääoman korvaamiseen uudella. Tietenkin tämänkin kokonaistuotannon osan tuottamiseen tarvitaan palkkoja ja yrittäjän panosta, mutta koko kansantalouden kannalta tämä osa tuotannosta ostetaan yritysten tuotantovälineistään tekemien poistojen avulla. Bruttokansantuotoksen markkinahintaa ovat lisäämässä välilliset verot. Tukipalkkiot taas on merkitty tilille miinus-merkkisinä, koska bruttokansantuotoksen markkinahinta alenee niiden määrällä.
puolella on kokonaiskysyntä - eli tieto siitä, mihin käyttöön bruttokansantuotos joutuu - jaettu tärkeimpiin osiinsa. Suurin kokonaiskysynnän komponentti on yksityiset kulutusmenot, joiden osuus on 53 prosenttia bruttokansantuotoksesta. Osa kulutushyödykkeistä hankitaan ja käytetään julkisen sektorin päätöksellä. Osan tuotannosta käyttävät yritykset ja julkinen sektori pääomakannan ylläpitämiseen ja kasvattamiseen. Osa tuotannosta menee vientiin, mutta sitä korvaa hyödykemarkkinoilla tarjona oleva tuonti, joka on tämän takia merkitty tilille miinus-merkkisenä. Tällä tilillä esiintyvä vähäinen tilastollinen ero johtuu siitä että oikean ja vasemman puolen tiedot kerätään eri lähteistä: vasen puoli pääasiassa verotustilastosta, oikea puoli sektorikohtaisilla selvityksillä.
Tilin 2
vasemmalla puolella on selvitetty käytettävissä oleva tulo tulotyypeittäin sekä oikealla puolella tulon käyttö kulutukseen ja säästämiseen. On huomattava, ettei tältä tililtä saada vielä tulotyyppien perusteella tietoa käytettävissä olevan tulon jakautumisesta sektorikohtaisesti. Esim. palkkoihin sisältyvät vielä välittömät verot, joten ne eivät sellaisenaan ole kotitalouksien käytettävissä.
Tilillä 3
on selvitetty pääomanmuodostuksen jakautuminen varastojen muutoksiin ja kiinteään bruttopääomanmuodostukseen sekä ilmaistu ulkomaisen rahoituksen suuruus. Miinus-merkkinen nettoluotonanto ulkomaille on siis luettava: pääoman-muodostuksesta syntynyt ulkomainen velka. Ulkomaisilla velkojilla on tavallaan tämän verran 'rahaa kiinni' vuoden aikana tapahtuneessa Suomen tuotantokoneiston lisäyksessä. Oikealla puolella on pääomanmuodostuksen rahoitus pääpiirteissään.
Tilillä 4
on tuonnin ja viennin jakautuminen tavaroihin ja palveluksiin sekä vaihtotaseen ylijäämä, joka käytännössä on sama kuin tilillä 3 esiintyvä nettoluotonanto ulkomaille.
Tileillä 5 ja 6
on esitetty yksityisen sektorin ja julkisen sektorin tulot ja niiden käyttö.
| Kokeile tietokoneohjelmaa! |
| Kansantalouden tilinpito:
AdBase aikasarjatietopankki Talleta ohjelmapaketti esim. kansioon c:\tmp NATACC.EXE toimii kansiossa C:\AJK\NAT |
Seuraavassa on esitetty erikseen muutamia keskeisiä kansantalouden tilinpidon käsitteitä. Paitsi tehtävää systemaattisen tiedon lähteenä tilinpito on siinä mielessä myös keskustelukieli, että kokonaistaloudellisessa keskustelussa ja päätöksenteossa käytettävä terminologia on täsmällisesti määritelty kansantalouden tilinpidossa.(2)
Yleisimmin käytetty ja tärkein kansantalouden kokonaissuoritteen mitta on bruttokansantuotos.
Bruttokansantuotos on vuoden aikana tuotettujen lopulliseen käyttöön menevien tavaroiden ja palvelusten kokonaismäärä.
Tähän käsitteeseen sisältyy merkittäviä metodologisia näkökohtia, joita lähemmin selvitellään myös kohdassa 2.3.
Bruttokansantuotos on virtasuure eli sen määrä todetaan aikayksikön (vuoden, neljännesvuoden) kuluessa.
sisältää vain lopulliseen käyttöön menevän tuotannon, ei puolivalmisteita, jotka jossakin tuotannon välivaiheessa siirtyvät esim yritykseltä toiselle.
Mittaus tapahtuu rahamääräiseen nimellisarvoon. Tämä merkitsee, että alunperin kappaleina, kiloina, litroina ym fyysisillä mitoilla mitattavissa oleva tuotanto yhdistetään rahan mittanauhalla yhdeksi laaduksi.
Jälkimmäiseen näkökohtaan sisältyy sekä tämän käsitteen voima että sen heikkous. Kokonaistason vertailut ajassa ja eri maiden kesken ovat mahdollisia vain, jos käytetään yhtä mittatikkua. Raha on sellainen. Mutta jokainen tietää, että rahan arvo muuttuu. Tästä aiheutuu ongelmia, jotka ovat verrattavissa siihen, että esim keihäänheiton maailmanennätystä yritettäisiin mitata kuminauhalla?
Hankalasti käsiteltävän mittanauhan ongelma pyritään poistamaan käyttämään deflaattoreita eli hintaindeksejä. Indeksin avulla pyritään bruttokansantuotoksessa ja sen osissa pitämään erikseen lukua arvon määrä komponentista ja hinta komponentista.
AdBase tietokannasta saatavaan kansantalouden tilinpidon asetelmaan sisältyy myös huoltotase eli kokonaiskysynnän ja kokonaistarjonnan tili vuoden 1985 hinnoin. Tulosta AdBasesta A tilinpito, tutki sitä ja kiinnitä huomiota prosenttiasetelmassa julkisen kulutuksen ja ulkomaankaupan osuuksien voimakkaaseen kasvuun. Minkä kustannuksella se on tapahtunut?
Kuvio K2.2 havainnollistaa kokonaiskysynnän ja kokonaistarjonnan komponenttien keskinäisiä suuruussuhteita. Yksityinen kulutus on kokonaiskysynnän suurin komponentti. Yksityinen kulutuskysyntä ottaa vastaan yli puolet bruttokansantuotoksesta. Pääoman-muodostus on viidennes bruttokansantuotoksesta, julkisen sektorin osuus on pääomanmuodostuksen suuruinen. Vienti on hieman näitä suurempi. Kokonaistarjonta on tässä jaettu vain kahteen komponenttiin: kotimaiseen eli bruttokansantuotokseen ja ulkomaiseen eli tuontiin.
Eräs tärkeä bruttokansantuotoksen yhteyteen kuuluva käsite on bruttokansantuotos asukasta kohti. Sitä käytetään varsin usein kansainvälisessä vertailussa. Jos halutaan kuvata koko valtakunnan mahtia ja taloudellista potentiaalia, on väestön määrän ohella bruttokansantuotos sellaisenaan sopiva mitta. Jälkimmäisellä mitalla mitattuna esim Kiina on suurin piirtein Saksan kokoinen tekijä maailmanmarkkinoilla. Jos taas ajatellaan yksityisen ihmisen hyvinvointia, on sopivampi mitta bruttokansantuotos asukasta kohti. Tässä suhteessa on suuri ero Kiinan ja Saksan välillä.
Kansantalouden tilipidosta saadaan kansantalouden kokonaistuotosta, kansantuloa, hintatason kehitystä ja työllisyyttä koskevaa tietoa. Kaikkia näitä asioita koskevat tiedot ovat tietoja taloustoimien virroista eli määristä aikayksikössä.
Toinen tapa mitata kansantalouden suoritetta on laskea tuotannontekijäkorvausten kokonaissumma.
Kansantulo on vuoden aikana ansaittujen tuotannontekijätulojen kokonaissumma.
Kuviosta nähdään kansantalouden tilinpidon keskeisten käsitteiden sisältö ja keskinäiset suuruussuhteet. Kuvion alla olevat nelikirjaimiset tunnisteet viittaavat AdBase vuositietopankin vastaaviin muuttujiin.
K2.3 Kansantulokäsitteestä toiseen
ktulo 97-08-30 880919
Yritysten kokonaistuotantonsa eli bruttokansantuotoksen myymisestä saama tulo on maksettavissa ja joutuu tuotannontekijätuloina: palkkoina, vuokrina, korkoina ja voittona (kansantalouden tilinpidossa nimellä 'toimintaylijäämä') takaisin kuluttajille.
Kuten oheisesta kuviosta K2.3 nähdään, tulovirta hupenee 58 prosenttiin alkuperäisestä arvostaan ennen kuin se on kuluttajan käytettävissä. Kuviosta nähdään, että ensimmäinen poistuva erä on poistot, jotka jäävät yrityksiin rahoittamaan tuotantoprosessissa kuluneen pääomakannan korvaamista uudella, siis tuotantokoneiston ylläpitämistä entisellä tasolla. Tämä osuus ei ole käytettävissä muun kansantalouden tulona.
Osa tulovirrasta joutuu edelleen julkiselle taloudelle. Sillä osalla rahoitetaan yhteisen päätöksenteon mukainen kulutus ja pääomanmuodostus. Yhteiskunnan merkitys ei ole niinkään kasvanut lopullisena tulonkäyttäjänä kuin tulonsiirtojen välittäjänä. Tulonsiirtojen tarkoituksena on tasoittaa tuloeroja ja siirtää ostovoimaa aktiiviväestöltä tuotantotoimintaan osallistumattomalle väestölle. Tulonsiirtojen rinnalla toinen tärkeä julkiseen sektoriin liittyvä tulokäsite on tietenkin verotus. Näiden kahden julkisen talouden kädessä olevan ohjaimen avulla yksityisen kuluttajan bruttotulo muuttuu käytettävissä olevaksi tuloksi.
Käytettävissä oleva tulo on tärkeä kokonaistaloudellinen käsite, sillä sen mukaan määräytyy kokonaiskysynnän tärkeimmän komponentin eli yksityisen kulutuksen suuruus. Käytettävissä olevan tulon kaltaisten käsitteiden aukoton johtaminen bruttokansantuotoksesta on kokonaistaloudellisissa ekonometrisissa malleissa ehdoton vaatimus.
2.2.3 Pääomanmuodostus ja pääomakanta
Käsitteellä pääomanmuodostus eli investoinnit tarkoitetaan kansantalouden tilinpidossa aina reaalisia investointeja eli tuotantokoneiston hankintoja. Sanonta 'investoida osakkeisiin' ei lainkaan kuulu kansantaloustieteen terminologiaan, vaan on yleiskielen ilmaus. Taloustieteen kannalta kysymys on tässä omaisuusesineen vaihtamisesta toiseen: rahan arvopapereihin, ei tuotannontekijän hankkimisesta.
Uusintainvestoinnit ovat se osa pääomanmuodostusta, joka tarvitaan tuotantokoneiston >Kuten tiliasetelmasta T2.1 nähdään, oli 1988 yksityinen ja julkinen kiinteä bruttopääomanmuodostus yhteensä 109.1 mrd mk. Samaan aikaan kiinteän pääoman kuluminen eli poistot olivat 64.6 mrd mk, joten nettoinvestointien osuudeksi jää 44.5 mrd mk eli alle puolet koko pääomanmuodostuksen arvosta. Tällä määrällä pääomanmuodostuksen virta lisäsi olemassa olevaa pääomakannan varantoa.
Varastojen muutos on erikoinen pääomanmuodostuksen muoto. Varastoinvestointeja syntyy, jos tuotannon määrä jonakin vuonna on suurempi kuin samana vuonna toteutunut kysynnän määrä. Vastaavasti kysynnän ollessa tuotantoa suuremman purkautuvat mahdollisesti olemassa olevat varastot.
Kansantalouden tilinpidon kaksi tärkeintä metodologista ongelmaa ovat:
Vaihejako
eli se, miten tuotannon arvo olisi mitattava jotta kaikkien tuotantovaiheiden osuus kokonaistuotannossa saataisiin näkyviin?
Yhteismitallisuus
eli se, miten erilaiset hyödykkeet: tavarat ja palvelukset voitaisiin saattaa keskenään yhteismitallisiksi?
Näiden ongelmien ratkaisun jälkeenkin jää sijaa kritiikille. Aina voidaan, ja tuleekin kysyä: Onko kaikki tasapuolisesti ja oikein mitattu?
Edellä on korostettu, että bruttokansantuotos sisältää vain lopulliseen käyttöön menevän tuotannon. Siihen ei kuulu tuotannon välivaiheissa olevia puolivalmisteita. Jos välivaiheet otettaisiin mukaan kansantuotoksen arvoon, olisi tulos nykyiseen verrattuna moninkertainen. Silloin olisi myös bruttokansantuotoksen kasvattaminen helppoa: siirryttäisiin vain pienempiin yrityksiin tai erikoistuttaisiin yhä harvempiin työvaiheisiin ja pantaisiin keskentekoinen tavara kiertämään yritykseltä toiselle.
Tämä nähdään selvästi oheisesta arvonlisämenetelmää kuvaavastaa taulukon T2.3 laskelmasta, jossa 8 mk hintaisen leivän tie pellolta pöydälle on jaettu muutamaan luontevaan tuotantovaiheeseen. Vastaavanlainen laskelma voitaisiin laatia monesta muusta hyödykkeestä, joka käy läpi useita tuotantoprosessin vaiheita.
T2.3 Arvonlisämenetelmä ja leipä
| Tuotannonala | Myyntihinta | Raaka-aine | Arvonlisä |
| Maatalous | 3.20 | .00 | 3.20 |
| Myllyteollisuus | 4.40 | 3.20 | 1.20 |
| Tukkukauppa | 5.20 | 4.40 | .80 |
| Leipomoteollisuus | 6.40 | 5.20 | 1.20 |
| Vähittäiskauppa | 8.00 | 6.40 | 1.60 |
| Yhteensä | 27.20 | - 19.20 | = 8.00 |
Näin siis kunkin yrityksen myyntihinnasta vähennetään tämän yrityksen muilta ostamien raaka-aineiden hinta ja vain yrityksessä tapahtunut arvon lisä otetaan huomioon sen osuutena kansantuotoksessa.
Taulukossa T2.4 on tietoja maidon ja perunan hinnoista ja tuotantomääristä Suomessa vuodesta 1978 lähtien. Tähän taulukkoon viitaten voidaan kysyä:
Mikä oli näiden hyödykkeiden osalta bruttokansantuotoksen kehitys?
Mikä oli näiden kahden hyödykkeen osalta yleisen hintatason kehitys?
M a i t o P e r u n a Bruttokansantuotos
Määrä Hinta Arvo Määrä Hinta Arvo Määrä Hinta Arvo
miljl mk/l mdmk mi kg mk/kg mdmk 77=100 mdmk
1978 2841 1.95 5.54 746 1.22 .91 6.45 100 6.45
1979 2890 2.17 6.27 674 1.45 .98 6.47 112 7.25
1980 2949 2.43 736 2.08
1981 478
1982
5.54 .91
1978 Io = ---- 1.95 + ---- 1.22 = 1.847 100
6.45 6.45
5.54 .98
1979 I1 = ---- 2.17 + ---- 1.45 = 2.06 112
6.45 6.45
Suomen Tilastollinen vuosikirja, taulut 71,78,285
T2.4 Indeksilaskelmat
Näin vuoden 1 (1979), 2 jne indeksiluvut saadaan kaavoista
Näissä summaus tapahtuu kaikkien indeksiin kuuluvien hyödykkeiden yli.
Johtopäätökset:
Laadi Laspeyres'n kaavaa käyttäen tietokoneohjelma ja laske sen avulla taulukkoon T2.4 myös vuoden 1980 luvut. Laadi ohjelma siten, että voit liittää siihen lisää hyödykkeitä ja lisää havaintoaineistoa. Taulukossa T2.4 mainituista lähteistä löydät helposti myös lisää tietoja viljan ja muiden meijerituotteiden sekä lihatuotteiden tuotantomääristä ja hinnoista.
On suuri houkutus pitää bruttokansantuotosta yhteiskunnan hyvinvoinnin ainoana tai ainakin tärkeimpänä mittana. Siihen tätä käsitetä ei kuitenkaan ole tarkoitettu. Se on vain taloudellisen toiminnan määrällinen mitta. Kulutuksen tai toimeliaisuuden määrä on vain eräs hyvinvoinnin komponentti. Hyvinvoinnin kannalta tärkeitä ideologisia, sosiaalisia ja henkisiä, hengellisistä puhumattakaan, arvoja ei mitenkään voida bruttokansantuotoksella mitata. On myös eräitä puhtaasti taloudellisia asioita, joita bruttokansantuotos ei mittaa.
Ajatellaanpa vain, kuinka kymmenkunta vuotta sitten elektroninen laskin oli juuri keksitty ja suuri harvinaisuus. Nyt niitä on jokaisen taskukssa. Monia kodin koneita ei ollut parikymmentä vuotta sitten. Autojen turvalaitteet olivat nykyisiin verrattuina alkeelliset. Väritelevisiosta on muutamassa vuodessa tullut itsestään selvyys. Näin suuri määrä kokonaan uusia hyödykkeitä tekee mahdottomaksi tarkan ajassa tapahtuvan määrällisenkin vertailun laadullisesta puhumattakaan. Vastaavasti monet elintärkeät asiat, jotka kuuluvat välttämättömään elintasoon Suomen kylmässä ilmastossa eivät lainkaan ole tarpeen Afrikassa. Näin myös samanaikainen vertailu eri maiden kesken on pakostakin varsin summittaista.
Bruttokansantuotoksesa ei myöskään oteta huomioon täysimääräisinä ympäristöhaittoja, vesistön saastumista, ilman pilaantumista, luonnonvarojen ehtymistä eikä edes kotitaloudessa tapahtuvaa tuotantotoimintaa. Laskelmien mukaan jälkimmäisen, täysin muuhun tuotantoon verrattavan toiminnan arvo saattaa nousta jopa pariinkymmeneen prosenttiin virallisesti mitattavasta bruttokansantuotoksesta.
Tässä luvussa tarkasteltu kansantalouden tilinpito sisältyy AdBase aikasarjatietopankkiin, josta sen voi tulostaa kuvaruutuun tiedostoon tai paperille NATACC mikrotietokoneohjelmalla.
AdBase tietopankkia voidaan rakentaa, muokata ja tulostaa ADBOPE ohjelmalla. ADBOPE ohjelman hassu nimi on lyhenne sanoista Annual data base operations eli otsikko nykylatinaksi. ADBOPE, tai oikeastaan siihen liittyvä AdBase tietopankki on koko kansantaloutta koskevan AJK mikrotietokoneohjelmiston ydin, sillä kaikki ohjelmat tarvitsevat havaintoaineistoa.
AdBase tietopankissa on tällä hetkellä 234 aikasarjaa vuosilta 61-88. AdBase tietopankin ytimen muodostavat ne 100 aikasarjaa, jotka tarvitaan ekonometrisessa Suomen kansantalouden AJKA mallissa, joka on pyörinyt syntymästään 74-05-08 lähtien, aina samanlaisena, mutta aina kuitenkin uudistuvana. Ja vielä tämänkin ytimen sisältä löytyy noin 45 aikasarjan ydin Suomen kansantalouden tilinpidosta. ... ja NATACC ohjelma tulostaa tilinpidon asetelmat seitsemänä tilinä, sekä markkoina että prosenttijakaumina. Niin ja tietenkin vielä kansantalouden tilinpidollakin on ydin: kysynnän ja tarjonnan tase eli huoltotase , kuten sitä ennen nimitettiin. Se on ytimien ytimenä kiinnostavaa tarkasteltavaa sekä juoksevahintaisena että kiinteähintaisena.
 |
QGDF Bruttokansantuote markkinahintaan mrd 90 mk 96021 ExpTrend: 71-95 2.5%, 86-95 0.2% 61 179.9 185.2 191.2 201.2 212.0 216.9 221.6 226.8 248.4 267.4 71 272.8 293.6 313.0 322.8 326.0 326.5 326.9 334.1 358.2 377.4 81 383.3 397.1 408.8 421.4 436.3 446.6 464.9 487.7 515.4 515.4 91 479.0 462.0 456.6 476.7 496.9 QGDF Bruttokansantuote markkinahintaan % 96021 ExpTrend: 71-95 2.5%, 86-95 0.2% 61 0.0 2.9 3.2 5.2 5.4 2.3 2.2 2.3 9.5 7.6 71 2.0 7.6 6.6 3.1 1.0 0.2 0.1 2.2 7.2 5.4 81 1.6 3.6 2.9 3.1 3.5 2.4 4.1 4.9 5.7 0.0 91 -7.1 -3.5 -1.2 4.4 4.2 |
|
K2.4 Bruttokansantuotos ja trendit |
Kuviosta nähdään bruttokansantuotoksen kehitys vuosina 1961-88. Kuvioon on lisäksi piirretty vuosien 61-88 eksponenttitrendi, jota on jatkettu vuoteen 1991. Vuodelle 1991 on merkitty isolla pisteellä myös trendiennuste. Tässä tapauksessa vuoden 1988 trendiennuste on hieman alhaisempi kuin trendiarvo.
Mikä ero on trendiennusteella ja trendiarvolla?
Niillä on pieni, mutta selvä ja tärkeä ero. Mutta ensin on vastattava kysymykseen Mikä on trendi? . Erään määritelmän mukaan trendi on kehityksen pääsuunta . Konkreettisemmin trendi on täysin laskennallinen keino kuvata muuttujaa aikaulottuvuudessa, muuttujaa selitetään ajan t kulumisella. Luvun 4 regressioanalyysia muistaen, selittäväksi muuttujaksi otetaan havaintojakson vuosien numerot 1,2,3,..., siis esim vuosien 1961-88 havainnoista luvut 1..28.
Trendi voi kuvata ainoastaan muuttujan kasvua (tai supistumista) jonkin aikajakson kuluessa. Muuttujan kehityksen ainoaksi syyksi katsotaan silloin ajan kuluminen. Tavallisesti aikayksikkönä käytetään vuotta, kuten kuviossa K2.1. Näin siis trendi on matemaattiseen asuun puettu kansan viisaus: aika selittää kaiken. Muuttujan y lineaarinen trendi on parametrimuodossaan(3)
y = a + b t
Lineaarista trendiä käytetään, jos voidaan ajatella, että kehitys tapahtuu vakiomäärällä b (mrd mk) vuodessa. Yleensä kuitenkin taloudelliset ilmiöt kehittyvät 'korkoa korolle' periaatteen mukaan eli kasvu tapahtuu tietyllä prosentilla edellisestä vuodesta. Silloin sopivampi matemaattinen muoto trendille on eksponenttitrendi eli
y = a * bt eli
ln(y) = ln(a) + t * ln(b)
Tässä siis ajankohtana t=0 trendi y saa arvon a, sillä 'mikä luku hyvänsä potenssiin nolla on yksi', siis myös b0 = 1. Tavallisesti aikamuuttuja t merkitään panemalla näkyville vuosi, jolloin t=0. Näin t = v-60 tarkoittaa aikamuuttujan sarjaa, jonka nollapiste on vuonna 1960. Kuviossa K2.1 pienillä pisteillä kuvattu vuosien 1961-88 havainnoista laskettu bruttokansantuotoksen eksponenttitrendi on silloin
y = 137 * 1.037(v-60)
on luku, joka saadaan suoraan trendin kaavasta laskemalla.
Trendiarvoja saadaan sijoittamalla trendin kaavaan v:n paikalle kaksinumeroisia vuosilukuja. Siis esim trendiarvot vuosille 1961, 1988 ja 1991 ovat:
y 61 = 137 * 1.0371 = 137 * 1.037 = 142
y 88 = 137 * 1.03728 = 137 * 2.77 = 379
y 91 = 137 * 1.03731 = 137 * 3.08 = 423
on luku, joka saadaan jatkamalla viimeisestä havainnosta trendin suunnassa haluttu määrä vuosia eteenpäin.
Kuvioon K2.1 merkitty vuoden 1991 trendiennuste y* on saatu laskemalla vuoden 1988 havainnosta 374 mrd mk kolme vuotta eteenpäin
y*91 = 374 * 1.0373 = 374 * 1.115 = 417
Lasketaanpa siis trendiarvoa tai trendiennustetta, 1.037 on eksponenttitrendiä käytettäessä luku, jolla edellisen vuoden arvo on kerrottava jotta saataisiin seuraava. Trendikasvu on silloin 3.7 prosenttia.
Vertailemalla pitkän tähtäyksen ja lyhyen tähtäyksen (esim seuraavassa tietokoneohjelmassa vuosien 64-88 ja 79-88 havainnoista laskettuja 25 v ja 10 v) trendejä saat hyvän yleiskäsityksen siitä, mihin ollaan menossa. Onko kehitys viime aikoina (10 v) ollut nopeampaa vai hitaampaa kuin pitkällä tähtäyksellä (25 v)?
| Kokeile tietokoneohjelmaa! |
| o
Demonstraatio-ohjelma INDEX AJK tietokoneohjelmiston SmaExeZZ paketista. Tallenna paketti kansioon c:\tmp. Ota käyttöön Resurssien hallinta (Explorer);
siirry kansioon c:\tmp INDEX havainnollistaa indeksikaavan valinnan merkitystä. Erilaisilla indeksikaavoilla saadaan samasta aineistosta hyvinkin erilainen bruttokansantuotos. |
Alkuun o AJK kotisivu o Yhteenveto
SUOMEN PANKKI: Tilastoja, hakemisto
1 Lehtonen Veli-Matti: Kuluttajahintaindeksi 1977=100. Tilastokeskuksen Tutkimuksia 52.
2 Sourama-Saariaho: Kansantalouden tilinpito. Rakenne, määritelmät ja luokitukset. Tilastokeskuksen tutkimuksia 62. Helsinki 1988.
Tilinpidon rakenne ja määritelmät ovat sopusoinnussa ja ne on laadittu keynesiläisen makronäkemyksen pohjalta.
3 Tässä 'otetetaan ennakkoa' seuraavien kahden luvun aiheista, taloustieteen menetelmistä.