199903 Tunisia 

Matkakirje eräälle ystävälle 

• Äkkipäätös ja lähtö
• Auringon lasku ja nousu Saharassa 
• Rakennuskulttuuri yllätti
• Sää suosi ja majoitus miellytti 
• Ja ruoka oli hyvää 
• Kalaan kuitenkin petyin 
• Kameliratsastus ja auringonlasku Saharassa 

Toisin oli Tunisiassa. Kaikkein upein elämys oli käynti Saharassa ja auringon nousu ja lasku pystysuoraan. Sellaista emme ennen ole nähneet. Saharassa oli vielä sikäli erikoista, että aurinko todella näkyi aivan taivaanrannasta saakka. Siellä kun ei ole kosteutta usvaa muodostamassa. Kahdeksassa minuutissa se nousi halkaisijansa verran taivaanrannan yläpuolelle ja puolen tunnin kuluttua paistoi niin korkealta, että mahtaako Suomessa nyt paistaa keskipäivälläkään. - Aivan unohtumaton elämys. Kaikkiaan ajoimme bussilla ehkä 1800 km, sekä etelään että pohjoiseen, joten varsinainen lepoloma se ei ollut. Näimme upeita museoita ja muutenkin havahduimme huomaamaan, että kulttuuri on vanhaa kuten Kiinassakin. Museoissa parasta olivat mosaiikit ja hyvin havainnolliset asetelmat muhamettilaisesta elämänmuodosta.

Eräs yllättävä seikka oli rakennuskulttuuri. Onhan sitä täytynyt nähdä kuvissa, mutta ei ole osannut sillä tavoin kiinnittää huomiota kuin paikan päällä. Sielläkin on elementtirakentamista, mutta paljon tyylikkäämpää kuin tämä meidän kantti kertaa kantti tyylimme 70-luvulta. Sikäläinen ei ilmastosyistä tietenkään sopisi tänne, ehkei muutenkaan, mutta siellä se miellytti silmää suuresti. 

Myös sää suosi: ei satanut kertaakaan ja aurinko lämmitti tosi mukavasti, Salli suorastaan ruskettui, kun yhtenä päivänä ennätti jonkun aikaa ottaa aurinkoa hotellin patiolla. Hotellikin (****) oli joka suhteessa ehkä juuri 4/7 Kiinan hotellien ihanuudesta. Meillä oli puolihoito hintaan 200 mk viikko. Varsinainen matka puolihoitoineen maksoi muuten hieman alle 3000 mk, retket siihen päälle. Saharan retki 550 mk/hlö (1200 km), kaksi päivää majoituksineen ja ruokineen (ruoka vaatimattomampi kuin Soussessa), mutta hotelli minun luokitukseni mukaan jopa parempi, 1A+ eli täydet pisteet (varmaan muistat kriteerini!). 

Ja ruoka oli hyvää. Varmaan olisit taas ihastellut, kuinka joku jaksaa syödä niin paljon niin varhain aamulla. Mutta ruoka oli jollakin tavoin kevyempää, sillä suurinta herkkua olivat upeat salaatit ja vihannekset. Ihan tuntui, että sellaisetkin yksinkertaiset asiat kuin peruna ja porkkana olivat jos mahdollista vielä maukkaampia kuin meillä täällä. Ehkei muuta eroa ollut, mutta siellä niihin samoin kuin kaikkeen muuhunkin pirskotettiin valmistusvaiheessa mainiota paikallista oliiviöljyä. Myös itse oliivit samoin kuin taatelitkin olivat todella herkullisia. Vaikutti siltä, että oli juuri fenkolin sato valmistunut. Sitä oli perunan ohella ja asemesta. 

Ainoa, johon petyin, oli kala. Olisin odottanut, että maassa, jolla on yhtä pitkälti Välimeren rantaa kuin Suomessa on 'ryssän rajaa' kalaa olisi ollut aina tarjolla ja että se olisi ollut hyvää, mutta ei, ei kumpaakaan, ei aina tarjolla eikä hyvää. Jäi arvoitukseksi. Aamiaisella kuitenkin oli joskus sardiinia suoraan purkista, moitteeton laatu. Ostinkin pari purkillista paikallista öljysardiinisäilykettä. Olivat puolta kalliimpia kuin ne Eldoradon ihanat, laatu muuten moitteeton. Yksi suurimmista herkuista oli sikäläinen minttutee, siis haudutettu minttutee, joka näytti ihan kahvilta, niin että ensimmäisessä paikassa ihan kysyinkin varmuuden vuoksi, että onhan teetä. Ostin sikäläisen keittokirjan ja eilen kokeilimmekin yhtä tyypillistä reseptiä Aijja bil Mergaz-munakasta, joka jotenkin muistuttaa iki-ihanaa ja yksinkertaista espanjalaista tortillaa paitsi on monipuolisemmin maustettu. Erehdyin panemaan mukaan liikaa harissaa (verrattavissa minun hernekeittomausteeseeni Adzhikaan). Se peitti alleen kaiken muun. Resepti ei muuten ollut mukana tuomastani keittokirjasta vaan viime torstain Hesarista! Oli Veikko Pajunen aivan ilmeisesti myös käynyt nimenomaan Tunisiassa. (Hesarissa Oijja, kirjassani Aijja). Tunisialainen couscous on ennestään tuttu suuri herkku.